Ero sivun ”Kolmas frankkien sisällissota” versioiden välillä

[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Cuprum (keskustelu | muokkaukset)
Cuprum (keskustelu | muokkaukset)
Rivi 9:
 
[[Kuva:Karl Martell.JPG|thumb|200px|[[Kaarle Martel]]in hauta [[Saint-Denisin basilika]]ssa.]]
Valtakunnan hajoaminen laajeni vuonna 715, kun Neustrian ylimystö nosti Pipinin toisen pojanpojan Ragenfridin Neustrian ja Burgundian major domukseksi. Plektrudis ei tätä hyväksynyt, vaan jatkoi Austrasian hallitsijana. Valtakunnan vaikeudet syvenivät kun vasta muutaman vuoden hallinnut alaikäinen kuningas [[Dagobert III]] (hän tuki Ragenfridiä) kuoli samana vuonna. Häntä seurasi Neustrian kuninkaaksi ylimystön valitsemana [[ChilpericKilperik II]]. Kaarle Martel pakeni vankeudesta ja ennen vuoden loppua Austrasian ylimystö valitsi hänet kuningaskuntansa uudeksi major domukseksi.
 
Vuonna 716 Neustrian kuningas ChilpericinKilperikin ja major domus Ragenfridin johtama armeija hyökkäsi Austrasiaan. He olivat liittoutuneet kapinallisen Friisian herttua Radbodin kanssa ja kohtasivat Kölnissä Plectrudea piirittäneen Kaarlen armeijan. Alivoimainen Kaarle hävisi taistelun ja myös piiritetty Plektrudis joutui antautumaan Ragenfridin ja ChilpericinKilperikin armeijalle. Leski luopui vallasta pojanpoikansa puolesta ja tunnusti ChilpericinKilperikin kuninkaaksi ja Ragenfridin major domukseksi. Kaarlen onnistui kuitenkin korjata kärsimänsä tappio, kun hänen johtamansa armeija yllätti Malmedyn lähellä kuninkaan ja Ragenfridin armeijan ja voitti heidät taistelussa.
 
Keväällä 717 Kaarle hyökkäsi Neustriaan ja voitti Ragenfridin ja kuningas ChilpericinKilperikin Vincyn taistelussa. Kaarle seurasi lyötyjä ja pakenevia kuningasta ja major domusta [[Pariisi]]n porteille asti, mutta kääntyi tämän jälkeen Kölniin, jonka hän valtasi ja voitti lopullisesti Plektrudiksen. Tässä vaiheessa hän nosti Austrasian kuninkaaksi ja ChilepricinKilperikin kilpailijaksi oman ehdokkaansa [[Klotar IV]]:n. Burgundin ylimystö ei odottanut tappiota taistelussa, vaan alistui Kaarlen valtaan vapaaehtoisesti. Seuraavaksi Kaarle kääntyi kapinaan nousseita [[friisit|friisejä]] ja [[saksit|sakseja]] vastaan, jotka hän myös löi.
 
ChilpericKilperik ja Ragenfrid liittoutuivat 718 Akvitanian herttua Eudon kanssa, mutta kärsivät uuden tappion Kaarlelle. Tämä teki Kaarlesta käytännöllisesti katsoen koko frankkien valtakunnan hallitsijan, mutta Kaarlen nukkehallitsija ChlotharKlotar IV kuoli samana vuonna. Kun Kaarle lupasi säilyttää Eudon aseman Akvitanian herttuana, tämä purki liittonsa ChilpericinKilperikin kanssa ja luovutti kuninkaan Kaarlelle. Tähän oli syynä myös [[maurit|maurien]] menestykselliset hyökkäykset alueelle samana vuonna. He valtasivat muun muassa [[Narbonne]]n kaupungin. Akvitania tarvitsi Kaarlen apua vääräuskoisten pysäyttämisessä ja alistui. Kaarle tunnusti ChilpericinKilperikin koko Frankkien valtakunnan kuninkaaksi ja ChilpericKilperik tunnusti puolestaan Kaarlen aseman koko valtakunnan major domukseksena.
 
Vaikka frankkien sisäinen välienselvittely olikin näin ratkennut, oli edessä vielä irtautuneiden alueiden palauttaminen takaisin valtakuntaan. Kaarle alisti kapinoineet etelän alueet, [[baijeri]]laiset ja [[alemannit]] ja löi saksit ja friisit vuoteen 719 mennessä.