Ero sivun ”Nicole Oresme” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
→Fysiikka: Hups.. |
Ei muokkausyhteenvetoa |
||
Rivi 31:
Oresme vaihtoi usein virkaa kuninkaan nimittäessä hänet uusiin tehtäviin. Vuonna 1361 Oresmesta tuli Bayeux'n arkkidiakoni ja 23. marraskuuta 1362 [[Rouenin katedraali]]n kaniikki. Tuohon aikaan hän opetti vielä Pariisissa säännöllisesti. Oresmen työnimike muuttui vielä useaan otteeseen, sillä hänestä tehtiin 10. helmikuuta 1363 La Saint-Chapellen kaniikki ja 18. maaliskuuta 1364 tuore kuningas nimitti Oresmen Rouenin tuomiorovastiksi.<ref name="mactutor"/>
Oresme kävi usein Pariisissa seuraten yliopiston toimintaa, sekä osittain myös käännöstöidensä vuoksi. Kuninkaan käskystä Oresme alkoi kääntää vuodesta 1369 alkaen [[Aristoteles|Aristoteleen]] ''[[Nikomakhoksen etiikka]]a'' latiasta ranskaksi. Työ vaikuttaa valmistuneen seuraavana vuonna. Aristoteleen ''[[Politiikka (Aristoteles)|Politiikka]]'' ja ''[[Taloudenhoidosta]]'' valmistuivat joskus vuosien 1372 ja 1374 välillä, ja ''[[Taivaasta]]'' ja ''[[Maailmankaikkeudesta]]'' vuonna 1377.<ref name="Companion, 475"/> Kuningas myönsi Oresmelle eläkkeen vuodesta 1371 tämän elämäntyön ansiosta.
Oresmesta tuli kuninkaan tuella Lisieux'n piispa 3. elokuuta 1377. Vaikuttaa siltä, että hän asettui Lisieux'hin vasta syyskuussa 1380. Hänen elämänsä viidestä viimeisestä vuodesta tiedetään vain vähän. Hän kuoli Lisiex'ssa 11. heinäkuuta 1382, kaksi vuotta kuningas Kaarlen kuoleman jälkeen, ja hänet haudattiin tuomiokirkkoon.
Rivi 37:
== Tieteellinen ura ==
=== Fysiikka ===
Oresme hylkäsi monelta osin aristoteleellisen filosofian väitteitä, mutta myös tukeutui niihin. Hän esimerkiksi hylkäsi [[Thomas Bradwardine]]n ja [[Johannes Filoponos|Johannes Filoponoksen]] kehittämän [[impetusteoria]]n (nyk. [[liikemäärä]]), jonka mukaan kappale ei tarvitse voimaa pysyäkseen tasaisessa liikkeessä. Impetusteoria sen sijaan sanoo, että liikkeen syy on siinä, että jokin antaa impetusta kappaleelle, mikä havaitaan liikkeenä. Impetuksen kadottua kappaleesta liikekin häviää. Oresme
Oresme ymmärsi, että Auringon näennäinen liike Maan ympäri aiheutui Maan liikkeestä akselinsa ympäri. Tässä hän tuli todenneeksi liikkeen suhteellisuuden ja aurinkokeskisen aurinkokunnan mahdollisuuden. Sittemmin Oresme kiisti ajatuksensa vetoamalla virheelliseen raamatuntulkintaansa.
Valon luonteesta ja nopeudesta hän kirjoittaa ''Questiones Super Libros Aristotelis de Anima'' -teoksessa. Hän päätyi ajatukseen, että värit ja valo liittyisivät läheisesti toisiinsa. Hän katsoi värien olevan peräisin ”rikkoutuneesta valosta”. Isaac Newton totesi myöhemmin, että valkoinen valo hajoaa prismassa väreihin ja toisella prismalla nämä värit voitaisiin koota uudelleen valonsäteeksi. Oresme kyseenalaisti myös väitteen, että tähdet ovat niillä paikoilla kuin silmä ne havaitsee. Hän ymmärsi valon taittuvan Maan ilmakehässä, minkä vuoksi avaruuden kohteet eivät olleet niillä paikoilla kuin luultiin. Tähän päättelyyn vedoten hän kyseenalaisti aistihavaintoihin perustuvan tutkimuksen.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.nicole-oresme.com/seiten/oresme-biography.html | Nimeke =Oresme-Biography | Tekijä =Taschow, Ulrich | Julkaisija =Nicole-oresme-com | Viitattu = 27.10.2008 | Kieli ={{en}} }}</ref>
=== Matematiikka ===
Matematiikassa Oresme muistetaan parhaiten eksponenttilaskussäännöistä ja murtopotenssien kehittämisestä. Hän arveli jo irrationaalisten potenssien olemassaoloa, mutta ajan matematiikan taso esti häntä kehittämästä asiaa pidemmälle. Oresme käytti murtopotensseja Bradwardinen verrannollisuustutkimusten seurauksena syntyneeseen liikelaissa osoittaen samalla lain yhteyden planeettojen liikkeeseen. Oresme totesi tuloksena syntyvän enemmän irrationaalisia kuin rationaalisia arvoja. Tätä hän piti osoituksena [[pythagoralaisuus|pythagoralaisuutta]] ja [[astrologia]]a vastaan, sillä pythagoralaiset pitävät irrationaalisia lukuja ”likaisina”. Oresme inhosi ylikaiken astrologiaa ja muita näennäistieteinä pitämiään aloja.<ref>''Scientists of Faith'', s. 32</ref> Muuttuvien suureiden esittämiseksi Oresme otti käyttöön tasokoordinaatiston, jota hän osasi myös käyttää hyväkseen fysikaalisten ongelmien ratkaisemisessa.
Oresme tutki myös päättymättömiä [[sarja|sarjoja]]. Hän havaitsi sarjojen olevan suppenevia tai hajaantuvia eli sarja lähestyy tiettyä ääreellistä lukua tai ääretöntä. Suppenevesta sarjasta hän käytti esimerkkinä <math>\scriptstyle 1+\frac{1}{2}+\frac{1}{3}+\frac{1}{4}+...</math> ja hajaantuvasta <math>\scriptstyle \frac{1}{2}+\frac{1}{3}+\frac{1}{4}+...</math>. Suppenevaa sarjaa hän käytti hyväkseen todistaessaan Aristoteleen olleen väärässä sen suhteen, että jos kappale etenee äärettömän kauan, niin se kulkeutuu äärettömän kauas.<ref>''Early Physics and Astronomy'', s. 199</ref>
== Teoksia ==
| |||