Wikipedia

Ero sivun ”Vladimir Solovjov (filosofi)” versioiden välillä

Selaa historiaa interaktiivisesti
[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
p nimi ja syntymäaika
Correct (keskustelu | muokkaukset)
755 muokkausta
Ei muokkausyhteenvetoa
Rivi 26:
Solovjovin paljon huomiota herättänyt puhe 28.11.1881, jossa hän kehoitti, että uusi tsaari [[Aleksanteri III (Venäjä)|Aleksanteri III]] kristillisen laupeuden nimissä armahtaisi edeltäjänsä murhaajat. Puheen vuoksi välit valtaapitävien kanssa katkesivat ja Solovjovin täytyi siirtyä virastaan eläkkeelle.<ref name="Oittinen 299-300"/>
 
1880- ja 1890 -luvuilla Solovjov otti artikkeleissaan ahkerasti kantaa Venäjän yhteiskunnallisen elämän kysymyksiin. Vuonna 1897 ilmestyi hänen moraalifilosofinen pääteoksensa Opravdanije dobra (Hyvän oikeuttaminenoikeutus, siveellinen filosofia). Hänen viimeinen suurempi työnsä ilmestyi 1899-1900 nimellä Tri razgovora (Kolme keskustelua).<ref name="Oittinen 299-300"/>.
 
[[Fjodor Dostojevski]] oli Solovjovin hyvä ystävä. He tutustuivat jo vuonna 1873, ja heidän yhteydenpitonsa oli kiinteää aina kirjailijan kuolemaan asti. Dostojevski arvosti Solovjovia ja ikuisti tämän piirteitä [[Karamazovin veljekset|Karamazovin veljeksissä]] niin Ivaniin kuin Aljoshaan. Lisäksi saman romaanin kuuluisa kertomus suurinkvisiittorista pohjautunee Solovjovin luentoihin jumal-ihmisyydestä, joita Dostojevski oli kuuntelemassa. Solovjov piti Dostojevskin haudalla muistopuheen, jossa totesi myös tämän tavoitelleen Jumalan valtakunnan perustamista maan päälle.<ref>N&N 1/95; Erkki Vettenniemi, [http://www.netn.fi/195/netn_195_vetten.html ''Venäläinen Apokalypsis'']</ref>
 
Solovjov vietti elämänsä loppupuolella kesiä [[Saimaa]]n rannalla. Hän oli ihastunut suomalaiseen luontoon ja kirjoitti siitä niin aistillisia runoja, että Moskovan ja Pietarin juoruilijat epäilivät ”Saimaata” hänen salaiseksi rakastajattarekseen.
 
Solovjovin sanotaan olleen merkillinen yhtymä länsieurooppalaista rationaalisuuta - älyperäisyyttä - ja itämaisen kirkon välityksellä saatua aasialaista mystisyyttä, - yhtymä, jonka teki eheäksi mahtava persoonallisuus sekä pyrkimys selvyyteen ja lempeään, mutta tinkimättömään miehekkyyteen. Hän eli niin kuin opetti, ja jokaiseen, joka tuli hänet tuntemaan tai vain näkemään, kerrotaan hänen tehneen aivan erikoisen, puolittain yliluonnollisen vaikutuksen.<ref>Toivo T. Kaila, suomentajan esipuhe Vladimir Solovjovin kirjaan ''Kolme keskustelua'', 1912, s. 4.</ref>
 
== Filosofian lähtökohdat ==
 
Varhaisessa teoksessaan ''Länsimaisen filosofian kriisi. Positivisteja vastaan.'' (Krizis zapadnoi filosofii. Protiv pozitivistov, 18731874) Solovjov esittää ajattelunsa lähtökohdat. Hänelle kriisi merkitsi tieteen eriytymistä kokonaisvaltaisesta maailmankatsomuksesta ja sen tulkinnan puuttumista, sekä positivismin ja materialismin vääristämää maailmankuvaa. Hänen tavoitteenaan oli luoda filosofia, jossa tieto-oppi, etiikka ja estetiikka sulautuisivat toisiinsa. Ja tätä tarkoitusta varten hän pyrki kehittämään kokonaisvaltaisen maailmanselitysmallin, jossa kaikkien tieteiden päämäärät yhtyisivät ja jossa vallitsisi ihmisten välinen yhteys, veljeys ja rakkaus. Hänen maailmankatsomuksensa oli uskonnollinen, koska hänen näkemyksensä taustalla oli ajatus jumalallisesta voimasta, hengestä, joka pitää maailmaa koossa ja joka ohjaa kaikkea inhimillistä toimintaa.<ref name="Pesonen 107">Pesonen, Pekka; Venäjän kulttuurihistoria 1998, s. 107 </ref>
 
== Jumal-ihmiskunta ==
Rivi 59 ⟶ 61:
'''Kolme keskustelua'''
 
Tämä näkemys tiivistyi Solovjovin visiossa hänen viimeiseksi jääneessä teoksessaan ''Kolme keskustelua'' (Tri razgovora, 1900), joka on toistaiseksi ainoa suomennettu Solovjovin teos (Otava 19131912). Siinä hän luo kuvan Venäjälle idästä vyöryvistä massoista, jotka Venäjä torjuu voimallaan, voimalla, jossa yhdistyvät kaikki kristilliset uskot. Silloin Kristuksen on aika tulla toisen kerran. Ja silloin pakanalliset voimat tuhoutuvat ja vasta silloin syntyy ihmisten veljeyteen ja rakkauteen perustuva jumal-ihmiskunta, jossa yhtyvät kaikki kirkot ja uskonnot. <ref name="Pesonen 108"/>
 
Eritoten taiteilijoita kiehtoi Solovjovin profetiassa näkemys mongolivaarasta, ja Venäjän messiaanisesta tehtävästä sen pysäyttäjänä. Kaikkiaan koko 1900-luvun alun keskustelua ja tulevaisuudenkuvia uskonnollisista sosialistisiin hallitsi näkemys Venäjästä maailmanhistorian kohtalon näyttämönä, Euroopan ja koko universumin pelastajana. <ref name="Pesonen 108"/>
Rivi 76 ⟶ 78:
 
== Teoksia suomeksi ==
* ''Kolme keskustelua'', (ven. Tri razgorova), Otava 19131912, suom. Toivo T. Kaila
 
*''Rakkauden tarkoitus'' (essee). Teoksessa: ''Venäläinen Eros: kirjoituksia rakkauden filosofiasta''. Venäjän kielestä suomentaneet Eero Balk ja Liisa Viitanen. Orient Express 1992. ISBN 9516157475
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/wiki/Vladimir_Solovjov_(filosofi)”