Ero sivun ”Julius Tallberg” versioiden välillä

'''Mathias Julius Hjalmar Tallberg''' ([[25. toukokuuta]] [[1857]] [[Turku]] – [[3. toukokuuta]] [[1921]] Nauheim, [[Saksa]]) oli [[suomi|suomalainen]] liikemies ja kauppaneuvos. Tallberg perusti [[1880]] [[Helsinki]]in rakennusainekaupan (nyk. [[Oy Julius Tallberg Ab]]) ja myöhemmin muun muassa sementtivalimon, muurilaastitehtaan sekä rakennuslevy- ja sementtitehtaan. Hän oli Helsingin kaupunginvaltuuston jäsenenä [[1888]]–[[1912]].

Tallberg perusti oman yrityksen saatuaan nuorena miehenä potkut [[Stockmann|Stockmannilta]]. Potkujen syy oli Kaivopuiston rannan uintiretkesta johtunut myöhästyminen. Tallberg tunsi kaupungin tuolloin ehkä tunnetuimman arkkitehtitoimiston osakkaat [[Constantin Kiseleff|Constantin Kiesleffin] ja [Elia Heikel|Elia Heikelin]. Kiseleff ja Heikel suostuivat Tallbergin pyynnöstä osakkaiksi. Oy Julius Tallberg Ab aloitti toimintansa maaliskuun 13. päivänä [[1880]]. Vuonna [[1887]] kolmekymmentä vuotta täyttävä Tallberg lunasti Kiesleffin ja Heikelin osakkaiden osuudet. Osakeyhtiömuodon rakennustarvikeliike sai vuosina 1923-25 toteutetuissa järjestelyissä. Ensimmäinen toimipaikka sijaitsi Kiseleffin ja Heikelin rakennusliikkeen yhteydessä Kruunuhaassa, talossa Konstantininkatu 14. Vaurastuttuaan, Tallbergista tuli [[Kiesleff & Heikelin]] merkittävin toimeksiantaja moneksi vuodeksi. Toimisto suunnitteli mm. Tallbergin liiketalon Aleksantetinkatu 21, vuonna [[1899]].

 

 

Vuonna 1911 Tallberg osti [[Lauttasaaren kartano]]n saaden haltuunsa yli puolet [[Lauttasaari|Lauttasaaren]] maista. Näihin aikoihin Lauttasaaressa oli lähinnä vain kesähuviloita eikä Helsingin kaupunki ollut kiinnostunut alueesta. Tallberg teetti arkkitehti [[Birger Brunila]]lla alueen rakennussuunnitelman ja perusti saareen kahvilan ja merikylpylän. Hän rakennutti Lauttasaareen myös hevosraitiotien ja hankki Drumsö-nimisen höyrylautan joka alkoi liikennöidä [[Ruoholahti|Ruoholahden]] ja [[Lauttasaari|Lauttasaaren]] väliä. Raitiotie oli toiminnassa vain vuosina 1913-1917 mutta höyrylautta jatkoi liikennöintiä vuoteen 1935 saakka jolloin Lauttasaaren silta valmistui.