'''[[Platon|Platoninen]] rakkaus''' ontarkoittaa henkistäsyvää psyykkista [[rakkaus|rakkautta,]]. jokaSillä voiviitataan ollatyypillisesti luonteeltaanns. [[homoseksuaalisuushenkisyys|homoseksuaalistahenkiseen]] tai [[heteroseksuaalisuusrakkaus|heteroseksuaalistarakkauteen]].Platoninenjoka rakkausvoi viittaakohdistua yleensäesimerkiksi henkilön [[henkisyysluonne|henkiseenluonteen]],piirteisiin. Se on tunnetta vailla [[seksuaalisuus|seksuaaliseenseksuaalisia]] [[rakkausintressi|rakkauteenintressejä]] ja voi esimerkiksi kohdistua henkilön luonteenpiirteisiin.
Platonisessa rakkaudessa ei harrasteta mainittavasti fyysistä rakkautta vaan se keskittyy psyykkiseen puoleen. [[Taolaisuus|Taolaisuudessa]] puhutaan [[yin-yang|yin]]-rakkaudesta, jossa toista henkilöä katsellaan ja hänen kanssaan vietetään aikaa keskustellen ja luonteenpiirteitä tarkkaillen. Platonisessa rakkaudessa huomiota ei kiinnitetä niinkään kiinnitetä [[ulkonäkö|ulkonäköön]] huomiota vaan henkisiin ominaisuuksiin[[persoonallisuus|persoonallisuuteen]]. PlatoninenVastoin rakkausyleistä voiväärinkäsitystä, siisPlatoninen myösrakkaus kohdistuaei samaaole sukupuolta olevaan, jolloin se on luonteeltaansidoksissa [[homoseksuaalisuussukupuoli|homoseksuaalistasukupuoleen]] platonista rakkautta.
Parasta on Platonin mukaan ideoihin ja erityisesti hyvän ja kauniin ideaan kohdistuva rakkaus. Ideoihin keskittyvän rakkauden kehittyminen edellyttää pitkää harjoitusta, jossa haluja, tunteita ja ajattelua opetellaan suuntaamaan yhä korkeampiin kohteisiin. Rakastaja rakastaa ensin yhtä ruumista, mutta oppii vähitellen rakastamaan sitä kauneutta, joka sisältyy kaikkiin kauniisiin ruumiisiin. Seuraavaksi rakastaja oppii, että sielujen rakastaminen on arvokkaampaa kuin ruumiin rakastaminen. Kun sielun rakkaus kohoaa yksittäisestä yleiseen, se kohdistuu tapoihin, lakeihin ja tietoon. Prosessi huipentuu siihen, kun rakastaja oppii rakastamaan itse kauniin ideaa. Vasta sen valossa hän ymmärtää täydellisesti kaiken sen kauniin, mitä olevaiseen sisältyy.
