Wikipedia

Ero sivun ”Georges Perec” versioiden välillä

Selaa historiaa interaktiivisesti
[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
fix
Rivi 1:
'''Georges Perec''' ([[7. maaliskuuta]] [[1936]], [[Pariisi]] -– [[3. maaliskuuta]] [[1982]], Pariisi) oli [[ranska]]lainen [[kirjailija]] ja elokuvantekijä. Hän oli kokeellisen eli potentiaalisen kirjallisuuden työpajan ([[OuLiPo]]) kantava voima.
 
 
== Elämä ==
 
 
Georges Perecin vanhemmat olivat [[Puola]]n juutalaisia. Perhe muutti Ranskaan 1920-luvulla. Perec jäi orvoksi isän kuoltua rintamalla ja äidin menehdyttyä [[Auschwitz]]in keskitysleirillä. Ottovanhempina toimivat isän sisar ja tämän aviomies. ''W eli Lapsuudenmuisto'' –teos kertoo kirjailijan traumaattisesta varhaislapsuudesta, josta hän on todennut, ettei hänellä ole lapsuusmuistoja.
 
Rivi 11 ⟶ 8:
Perec asui lähes koko elämänsä Pariisissa. Hän aloitti historian opinnot, mutta jätti ne kesken. Sosiologian tutkinnon hän suoritti [[Tunis]]issa, jossa hänen vaimonsa työskenteli vuoden ajan. Hän työskenteli arkistonhoitajana vuosina 1961 – 1978. Ajoittain hän elätti itsensä myös laatimalla sanaristikkoja. Hän olisi halunnut ryhtyä myös kuvataiteilijaksi.
 
Vuonna 1967 Perec tutustui [[Raymond Queneau]]’honhon, joka oli potentiaalisen kirjallisuuden työpajan, OuLiPon, toinen perustaja. Perec toimi aktiivisesti OuLiPossa ja kehitti OuLiPo -kirjallisuuden virtuoosimaisiin suorituksiin, josta on osoituksena varsinkin hänen pääteoksensa ''La vie mode d’emploi'' (1978, Elämä Käyttöohje), jonka hän omisti Queneau’n muistolle.
 
Perec kuoli [[keuhkosyöpä]]än [[3. maaliskuuta]] [[1982]]. Hänet haudattiin toiveidensa mukaisesti [[Père-Lachaise|Père-Lachaisen hautausmaa]]lle. [[David Bellos]] julkaisi vuonna 1993 Perec-biografian ''A Life in the Words'', joka käännettiin ranskaksi ''Une Vie dans les mots'' vuonna 1994. Bellos sai elämäkerrasta Goncourt-palkinnon. Teosta pidetään kuitenkin kiistanalaisena. Sen jälkeen on ilmestynyt kaksi elämäkertaa, joista toisessa oikaistaan Bellosin kirjoituksia.
 
== Elämä sanoissa ==
 
Kirjoittajan kutsumukselleen Perec sai tukea [[Maurice Nadeau]]lta ja Roland Barthes’ilta, jotka olivat vakuuttuneita hänen kirjallisista kyvyistään. Ensimmäisestä novellistaan ''Les Choses'' Perec sai Renaudot-palkinnon vuonna 1965.
 
Rivi 35 ⟶ 31:
== Teokset ==
 
* Les Choses: Une histoire des années soixante, 1965
* Quel petit vélo à guidon chromé au fond de la cour ?, 1966
* Un homme qui dort, 1967
* La Disparition, 1969
* Petit traité invitant à la découverte de l’art subtil du go, 1969 (yhdessä Pierre Lussonin ja Jacques Roubaud’n kanssa)
* Les Revenentes, 1972
* Die Maschine, 1972
* Oulipo. Créations, Re-créations, récréations, 1972 (yhdessä Raymond Queneaun, Paul Fournelin ja muiden Oulipon jäsenten kanssa)
* La Boutique obscure, 1973
* Espèces d’espaces, 1974 (Tiloja/Avaruuksia, suom. Ville Keynäs. Helsinki: Lokikirjat, 1992)
* Ulcérations, 1974
* W ou le souvenir d’enfance, 1975 (W eli Lapsuudenmuisto, suom. Päivi Kosonen. 1991)
* Alphabets. Cent soixante-seize onzains hétérogrammatiques, 1976
* Je me souviens, 1978
* La Vie mode d’emploi. Romans, 1978 (Elämä Käyttöohje, suom. Ville Keynäs. Helsinki: Lokikirjat, 2006)
* Les mots croisés, 1979
* Un Cabinet d’amateur, 1979
* La Clôture et autres poèmes, 1980
* Récits d’Ellis Island, 1980
* Théâtre, 1981
 
== Elokuvat ==
• *A Man Asleep, 1973▼
 
• *Un homme qui dort, 1974▼
 
• *Les Lieux d’une fugue, 1978▼
▲• A Man Asleep, 1973
• *Ellis Island, 1980▼
 
▲• Un homme qui dort, 1974
 
▲• Les Lieux d’une fugue, 1978
 
▲• Ellis Island, 1980
 
 
== Lähteet ==
• *Bellos, David (1993/1994) Georges Perec. Une vie dans les mots. Biographie. Paris: Seuil.▼
*Burgelin, Claude (1988) Georges Perec. Paris: Seuil.
 
• *Chassay, Jean-François (1992) Le Jeu des coïncidences dans la Vie mode d’emploi de Georges Perec. Montréal: Le Castor Astral.▼
▲• Bellos, David (1993/1994) Georges Perec. Une vie dans les mots. Biographie. Paris: Seuil.
• *Kosonen, Päivi (2000) Elämät sanoissa. Eletty ja kerrottu epäjatkuvuus Sarrauten, Durasin, Robbe-Grillet’n ja Perecin omaelämäkerrallisissa teksteissä. Tampere: Tampereen yliopisto.▼
 
• Burgelin*van Montfrans, ClaudeManet (19881999) Georges Perec. ParisLa Contrainte du réel. Amsterdam: SeuilRodophi.
• *Rotkirch, Kristina (1996) « "Toinen tapa noutaa vettä »". Suom. Martti Puukko. Parnasso 1996: 2, ss. 179-184.▼
 
▲• Chassay, Jean-François (1992) Le Jeu des coïncidences dans la Vie mode d’emploi de Georges Perec. Montréal: Le Castor Astral.
 
▲• Kosonen, Päivi (2000) Elämät sanoissa. Eletty ja kerrottu epäjatkuvuus Sarrauten, Durasin, Robbe-Grillet’n ja Perecin omaelämäkerrallisissa teksteissä. Tampere: Tampereen yliopisto.
 
• van Montfrans, Manet (1999) Georges Perec. La Contrainte du réel. Amsterdam: Rodophi.
 
▲• Rotkirch, Kristina (1996) « Toinen tapa noutaa vettä ». Suom. Martti Puukko. Parnasso 1996: 2, ss. 179-184.
 
 
== Aiheesta muualla ==
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/wiki/Georges_Perec”