Ero sivun ”Dukkha” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p Botti muokkasi: it:Duḥkha |
korjausta ja tarkennusta |
||
Rivi 4:
Buddhalaiset eivät siis suinkaan usko että elämä olisi silkkaa kärsimystä, vaan onnellisuus (sukkha) on aivan yhtä hyväksytty osa elämää. Kaikki hyväkin on kuitenkin pysymättömänä dukkhaa. Sanan etymologiseksi alkuperäksi selitetään usein kärrynpyörä, joka on huonosti kiinni. Sen takia se tärisee ja hyppelehtii ja tekee matkanteosta epämiellyttävää.
Buddha käytti sanaa dukkha ensimmäisessä jalossa totuudessa: elämä on dukkha. Elämä on epätyydyttävää eikä asiat mene koskaan täysin nappiin. Asiat voisivat aina olla jossakin suhteessa paremmin. Ensimmäinen jalo totuus pyrkii opettamaan että kärsimys on väistämätön osa elämää ja kaikki joutuvat kokemaan sitä. [[Neljä jaloa totuutta]] käsittelevät dukkhan alkuperää ja sen sammumista.
Buddhan mukaan dukkhaa on syntymä, sairaus, vanhuus ja kuolema, kipu, ero siitä mistä pitää, kosketus siihen mistä ei pidä ja se ettei saa mitä haluaa. Lyhyesti kaikki viisi takertumisen kohdetta ([[skandhat]]) ovat
Buddha jaotteli dukkhan kolmeen päätyyppiin. Niitä ovat:
* dukkha-dukkha: Ilmeisin kärsimyksen muoto, eli fyysinen ja henkinen kipu ja kärsimys
* viparinama-dukkha: muutoksen, pysymättömien onnellisten hetkien ja pettävien odotusten aiheuttama epätyydyttävyys, turhautuminen, suru tai kärsimys.
* sankhara-dukkha: hienovarainen yleinen epätyydyttävyyden tunne, joka nousee johtuen maailman ehdonvaraisesta luonteesta.
Dukkha on myös yksi olemassaolon tuntomerkeistä pysymättömyyden ([[anicca]]) ja itsettömyyden ([[anatta]] tai anatman) ohella. Koska olemassa olevat asiat ovat pysymättömiä, ne ovat dukkhaa eli kykenemättömiä tuomaan lopullista onnea.
==Lähteet==
| |||