Ero sivun ”Vilhelm I (Alankomaat)” versioiden välillä

'''Vilhelm I''' ([[25. elokuuta]] [[1772]], [[Haag]] – [[12. joulukuuta]] [[1843]], [[Berliini]]), {{k-nl|Willem Fredrik}}, oli [[Alankomaat|Alankomaiden]] prinssihallitsija [[1813]]–[[1815]] sekä Alankomaiden kuningas ja [[Luxemburg]]in [[suurherttua]] [[1815]]–[[1840]].

[[Orania-Nassau-suku]]isen kuningas Vilhelm I:n vanhemmat olivat Oranian viimeinen [[käskynhaltija]] Vilhelm V ja hänen vaimonsa [[Preussi]]n Wilhelmina. Vilhelm oli vuoteen 1813 asti Oranian prinssi Vilhelm VI. Hän avioitui vuonna 1791 Preussin kuninkaan [[Fredrik Vilhelm II]]:n tyttären, (Frederica Louisa) Wilhelminan kanssa. Kuningas Vilhelm I sai kuningatar Wilhelminan kanssa neljä lasta:

Wilhelminan kuoltua [[1837]] Vilhelm avioitui kreivitär[[kreivi]]tär Henriette d’Oultremont de Wegimontin kanssa [[1841]] Berliinissä, missä hän kuoli 1843.

Vilhelm V oli Oranian perinnöllinen käskynhaltija, kun [[Ranska]]n vallankumousarmeija hyökkäsi Alankomaihin. Hän pakeni poikansa kanssa [[Englanti]]in. Toisin kuin isänsä Vilhelm oli vahvaluontoinen, ja hän yritti saada [[tasavalta|tasavallan]] takaisin. Vuonna [[1799]] Vilhelm nousi maihin nykyisessä Pohjois-Hollannissa. Paikallinen hollantilaisväestö ei ollut tyytyväisiä prinssin saapumiseen. Joitakin paikallisia oranialaisia oli jopa teloitettu. Useitten pienehköjen taisteluitten jälkeen hänen oli pakko lähteä jälleen maasta. [[Napoleon Bonaparte]] antoi hänelle muutamia saksalaisia [[ruhtinaskunta|ruhtinaskuntia]] korvauksena menetetyistä alueista. Nämä ruhtinaskunnat takavarikoitiin, kun Napoleon hyökkäsi Saksaan [[1806]]. Vilhelm sai tukea hänen preussilaisilta sukulaisiltaan.