Ero sivun ”Teollisuusveturi” versioiden välillä

14 merkkiä poistettu ,  13 vuotta sitten
p
fix
[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
p (kh)
p (fix)
'''Teollisuusveturi''' on teollisuuslaitosten käyttöön varta vasten suunniteltu tai vakiomallista muunnettu veturi.
 
===Yleisimmät erot vakiokalustoon verrattuna===
Tyypillisimmät erot ovat linja- ja järjestelyvetureihin nähden koneiston painopisteen siirto voimaan eikä nopeuteen, halkaisijaltaan pienemmät pyörät ja raskaiden junarunkojen siirtelyssä tarvittavat lisäpainot.
 
===Tyyppiyksilöitä===
Tyypillisiä muunnettuja teollisuusvetureita ovat [[Karhulan–Sunilan Rautatie]]n ja [[UPM-Kymmene]] Oyj:n omistamat, [[Dv12]]–veturin alustalle ja korille rakennetut Move90–veturit, joissa on alkuperäisen V16-moottorin tilalla V12, alun perin halkaisijaltaan 40 mm pienemmät pyörät ja noin 15 tonnin lisäpainot, tai [[Seikun saha]] Oy:n nykyinen veturi, VR:n [[Tve4]]–[[ratakuorma-auto]]sta muunnettu [[Move250B]] ([[Valmet]] 201/1982, 0-4-0dh).
 
Jostain syystä Move 90 -veturia rakennettiin vain nämä kaksi edellä mainittua kappaletta. [[UPM-Kymmene]]n veturi on teollisuusveturien tapaan keltamusta, [[Karhulan–Sunilan Rautatie]]n kappale on [[VR]]:n vakioväreissä eli punainen kermanvärisin raidoin ja hytein.
 
===Menestystarinoita===
Varta vasten teollisuuskäyttöön suunniteltuja ovat mm. Valmetin [[Move66]] ja [[Move67]] (molemmat 0-6-0dh) sekä [[Lokomo]]n [[C600]] (0-6-0dh); niiden pitkä elonkaari on ollut todellinen menestystarina.
 
Vasta vuodesta 2007 alkaen on ruvennut näyttämään siltä, että veturien pitkä elonkaari lähestyy loppuaan vaatimustason kasvaessa koko ajan. Yleismenestys on kuitenkin ollut hyvä, eli veturit ovat maksaneet itsensä jo moninkertaisesti.
 
===Uuden sukupolven tulokas===
Odotukset olivat syystä korkealla, kun Tampereella valmistui uuden sukupolven teollisuusveturi, [[Transtech]] Oy:n [[Ttm1|N-veturi]] (1990, 0-4-4-0ds), jonka erikoisuutena on oma käyttömoottori joka pyörälle, kaarteen mukaan ohjautuvat pyöräkerrat, radio-ohjaus, sähköjarru ja luistonestojärjestelmä sekä [[Dr16]]-veturin kanssa samantyyppinen Selma-tietokoneohjauslogiikka.
 
N-veturia tehtiin vain yksi kappale, jonka lunasti [[Kaukas]] Oy. Veturi saapui omin konein [[Lauritsala]]an 5. huhtikuuta 1991, mutta se osoittautui nopeasti hyvin häiriöherkäksi ja kaiken huipuksi alitehoiseksi, joten marraskuussa 1995 se poistettiin toistaiseksi liikenteestä.
 
===Kokeilu epäonnistuu===
Veturin korvaajaksi ostettiin [[UPM-Kymmene]] Oyj:ltä kesällä 1996 [[Move66]] (Valmet 6610/1973, 0-6-0dh). N-veturi siirrettiin [[Tampere]]elle [[Nekala]]n ratapihalle ulkosäilytykseen ja sitä uhkasi jo romutustuomio, mutta sen siirtoa [[Suomen Rautatiemuseo]]n kirjoihin esitettiin viime hetkellä.
 
===Uusi elämä uudessa muodossa===
Vaikka museointihanke ei onnistunut, se toi riittävästi julkisuutta: rautateiden rakentamiseen ja kunnossapitoon erikoistunut '''Maansiirto Veli Hyyryläinen Oy''' kiinnostui veturista ja neuvottelujen jälkeen osti sen työveturikseen alkuvuodesta 2005. Veturi peruskunnostettiin Pajakulma Oy:n konepajassa ja se oli hetken aikaa nimikkeellä Dv13. Käytännön syistä sen luokitus vaihdettiinkin veturista [[ratatyökone]]eksi, uudeksi tunnukseksi tuli [[Ttm1]], ja se sai sarjanumeron 91101.<ref>[http://vaunut.org/kuvasivu/28658 Ttm1-91101. Vaunut.org.] (luettu 29.6.2007)</ref>
Marras-joulukuussa 2006 veturiin asennettiin Kouvolassa [[ratakuorma-auto|sepeliaurat]].
Valmistajan teettämä alkuperäinen noin puolen metrin pituinen N-veturin pienoismalli lahjoitettiin vuonna 2001 Tampereen Museolle.
 
===Sisarmallin hiljainen loppu===
N-veturin alun perin varsin surkea kohtalo - epäonnistuneet koeajot ja vuosien makaaminen ennen työkoneeksi muuttamista - lienee syy siihen, että sen sukulaismalli, hydrodynaamisella voimansiirrolla varustettu Saalasti Oy:n Otso 8 (0-4-4-0dh, ei luistonestoa eikä sähköjarrua) jäi koekappaleeksi, joka on tehtaalla varastoituna – ellei ole kaikessa hiljaisuudessa purettu.
 
9 511

muokkausta