Ero sivun ”Mikael Psellos” versioiden välillä

'''Mikael Konstantinus Psellos''' nuorempi, eräs [[Bysantin_valtakuntaBysantin valtakunta|Bysantin keisarikunnan]] merkittävimmistä filosofeista, syntyi vuonna [[1018]] vauraaseen keskiluokan perheeseen Nikomedeiassa. Hän kuoli luultavasti vuonna [[1078]].

Psellos opiskeli Ateenassa ja Konstantinopolissa, missä hänelle opetti lainoppia Johannes Xiphilinus, josta tuli hänen elinikäinen ystävänsä. [[Konstantinos_IXKonstantinos IX|Konstantinus IX Monomakhoksen ]] valtakaudella 1042–1054 hänestä tuli yksi [[Bysantin_valtakuntaBysantin valtakunta|Bysantin keisarikunnan]] vaikutusvaltaisimmista kansalaisista. Toimiessaan Konstantinopolin yliopiston filosofian professorina, hänen panoksensa platonilaisuuden uuteen herättämiseen oli merkittävä, sillä hänen aikanaan Aristotelesta arvostettiin yleisesti ottaen enemmän filosofian saralla. Yhdistettynä hänen viehtymykseensä pakana-ajan Kreikkaan, tämä oli omiaan luomaan epäilyksiä hänen omistautumisesestaan ortodoksiselle kirkolle. Suosionsa huipulla hänet kuitenkin kutsuttiin hoviin, toimimaan valtakunnansihteerinä (''protosekretis'') ja hänelle annettiin kunnianosoituksena arvonimi filosofien prinssi (''Hypatos ton philosophon''). Konstantinus IX:n valtakauden loppupuolella Psellos joutui vaikeuksiin oikeudessa ja katsoi parhaaksi vetäytyä syrjään julkisesta elämästä joksikin aikaa. Seuraten ystävänsä Johannes Xiphilinuksen esimerkkiä, hän lähti Olympuksen luostariin, Bithynian maakuntaan, jossa otti käyttöön nimen Mikael. (Aiemmin hän oli käyttänyt pääasiassa nimeä Konstantinus) Hyvin pian osoittautui, että hänen kirjalliset työnsä eivät sopineet yhteen luostarielämän kanssa ja seurasi yhteenottoja munkkien kanssa. Pian Psellos palasikin takaisin Konstantinopoliin. Siellä hän jatkoi julkista uraansa.

Psellos oli yksi niistä lähettiläistä, joita lähetettiin Konstantinus IX Monomakhoksen puolesta vastaamaan kapinoivalle [[Isaak_I_KomnenosIsaak I Komnenos|Isaak I Komnenokselle]]. Kuitenkin, pian jälkeen Komnenoksen triumfinomaisen saapumisen Konstantinopoliin, Mikael vannoi Isaakille uskollisuutta. Isaak Komnenoksen (1057–1059) ja [[Konstantinos_X_DukasKonstantinos X Dukas|Konstantinos X Dukaksen ]](1059–1068) valtakaudella hän käytti suurta vaikutusvaltaa. Hän muun muassa laati syytteen vuonna 1059 silloista Konstantinopolin patriarkkaa [[Mikael Kerullarios|Mikael Kerullariosta]]ta vastaan, osana keisari Komnenoksen suunnitelmaa takavarikoida entistä suurempi osa vauraan kirkon rahavaroista valtakunnan käyttöön. Suunnitelma kuitenkin petti, sillä Kerullarios kuoli matkalla vankeuteensa. Psellos kirjoitti Kerullarioksen hautajaisoratorion, jossa ylisti tämän saavutuksia. Hän nousi pääministeriksi Eudokia Macrembolitissaa valtaistuimelle seuranneen oppilaansa [[Mikael_VII_DukasMikael VII Dukas|Mikael VII Dukaksen]] valtakaudella (1071–1078). Hän kuoli luultavasti pian Dukaksen valtakauden päättymisen jälkeen.

Psellos osoitti olevansa niin hyvässä kuin pahassa aikakautensa kaltainen mies. Hän oli tarpeettoman turhamainen, taipuvainen juonitteluun, työssään usein huolimaton, ruumiiltaan heikko ja nöyristeli ylempiään orjamaisesti. Mutta kirjailijana hänen lahjansa olivat kiistattomat. Huomiokyvyssä, tyylin monipuolisuudessa, kirjallisessa tuotannossa ja tietämyksen tasossa häntä on verrattu [[Voltaire|Voltaireen]]en. Parhaiten hänen kuitenkin muistetaan suurien renessassin uusplatonistien edelläkävijänä. Pitkän ja tuottoisan uransa aikana Psellos käsitteli töissään politiikkaa, astronomiaa, lääketiedettä, musiikkiteoriaa, teologiaa, oikeustiedettä, fysiikkaa, kielioppia ja historiaa.

[[Luokka{{DEFAULTSORT:Bysanttilaiset filosofit|Psellos, Mikael]]}}

[[Luokka:Bysanttilaiset kirjailijat|Psellos, Mikaelfilosofit]]