Ero sivun ”Suikinkutsu” versioiden välillä

[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Str4nd (keskustelu | muokkaukset)
Hienosäätö + CD ei sisällä magneettinauhaa.
p f
Rivi 26:
Perinteisesti ''suikinkutsu'' tunnettiin nimellä ''tosuimon'' ({{k-ja|洞水門}}). Tuolloin niitä käytettiin vain harvoin japanilaisissa puutarhoissa. Uskotaan, että käsienpesualtaan läheisyyteen sijoitettiin ylösalalaisin astia, josta toisinaan kuului miellyttäviä ääniä. ''Suikinkutsu'' tuli suosituksi Edo-kaudella ([[1603]]-[[1867]]), samaan aikaan kun kivinen ''chozubachi'' kehittyi. ''Kobori Enshualla'', joka on kuuluisa teeseremonian opettaja, oli ''suikinkutsu'' puutarhassaan ja häntä pidetäänkin yleisesti ''suikinkutsun'' keksijänä. Edo-kauden lopussa ''suikinkutsu'' menetti suosiotaan, mutta nousi kiinnostuksen kohteeksi jälleen Meiji-kaudella ([[1867]]-[[1912]]).
 
1900-luvun alussa, ShowaShōwa-kaudella, ''suikinkutsun'' historia lähes unohtui ja professori Katsuzo Hirayaman löysi tutkimuksessaan vuonna [[1959]] Japanista vain kaksi ''suikinkutsua'', jotka molemmat olivat täytettyjä maalla. Vuonna [[1982]] toimittaja Asahi Shimbun kirjoitti ''suikinkutsusta'' ja pyysi yleisöltä tietoa aiheesta. Tämän seurauksena ''suikinkutsu'' löydettiin uudestaan. Pian tämän jälkeen vuonna [[1985]] Japanin yleisradioyhtiö [[NHK]] lähetti ''suikinkutsusta'' kertovan ohjelman, minkä seurauksena rakennettiin useita ''suikinkutsuja''.
 
== Akustiikka ==