Ero sivun ”Kangastatti” versioiden välillä

[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Albval (keskustelu | muokkaukset)
p w
Albval (keskustelu | muokkaukset)
viitteet kohdilleen
Rivi 20:
 
==Koko ja ulkonäkö==
Kangastatin lakki on 5–15 cm leveä ja väriltään kellanruskea. Se on myös usein pienten ruskeiden täplien peittämä. Kostealla säällä lakin pinta on tahmea. Sienen malto on vaaleankeltaisia tai ruskeankeltaisia sekä pehmeää. Pillitys puolestaan on väriltään vihertävänkeltainen, vanhemmalla sienellä ruskeaan vivahtava. Sekä malto että pillikerros sinistyvät paineltaessa. Pillien suut ovat pienet toisin kuin [[nummitatti|nummitatilla]] (''Suillus bovinus'').<ref name="opas">{{Kirjaviite | Tekijä = Eriksson, K. & Kotiranta, H.| Nimeke = Käytännön sieniopas| Vuosi =1985 | Kappale = | Sivu =70 | Selite = | Julkaisupaikka = | Julkaisija =Kirjayhtymä | Tunniste =ISBN 951-26-2809-0 | www = | www-teksti = | Tiedostomuoto = | Viitattu = }}</ref>
 
Kangastatin jalka tanakka ja sileäpintainen. Väriltään se on suunnilleen lakin kaltainen. Halkaistaessa senkin väri muuttuu tyvestä sinertäväksi. Sienen maku on mieto, aavistuksen verran hapahko. Kangastatin tuoksu on hapan.<ref name="opas"/>
 
===Samankaltaiset lajit===
Rivi 30:
==Kasvuaika ja -paikka==
 
Kangastatin esiintymisaika ulottuu elokuusta lokakuuhun. Se kasvaa [[mänty|männyn]] seuralaisena hiekkaperäisellä maalla ja jopa kallioilla. Sitä voi tavata myös kosteissa [[kangasmetsä|kangasmetsissä]]. Se on Suomessa yleinen koko maassa kuivinakin kesinä. Pohjoisen mäntykankailla kangastatti voi hyvinä sienivuosina olla erittäin runsas. Tällöin se on myös [[poro]]jen tärkeää ravintoa.<ref name="opas"/>
 
==Käyttö ravinnoksi==
 
Kangastatti on hyvä ruokasieni. Sitä voidaan säilöä kuivattuna, kunhan se kuivatetaan riittävän ohuina siivuina. Kangastattia voidaan käyttää ruoaksi yksinään tai muiden sienilajien kanssa.<ref name="opas"/>
 
Kangastatti kerää maasta rautaa niin paljon, että jotkut tutkijat eivät suosittele sitä syötäväksi enempää kuin 600 grammaa viikossa.<ref>[http://www.turunsanomat.fi/kotimaa/?ts=1,3:1002:0:0,4:2:0:1:2008-07-05,104:2:551132,1:0:0:0:0:0: Muutamat metsäsienistä keräävät maaperästä liikaa raskasmetalleja] Turun Sanomat 5.7.2008</ref> Lisäksi sillä näyttää olevan taipumus kerätä [[cesium]]ia, mikä on huomattava radioaktiivisen säteilyn lähde<ref>{{Verkkoviite| Osoite=http://www.stuk.fi/uutiset/news_287.html | Nimeke =EU antoi uuden suosituksen myytävien luonnontuotteiden cesium-pitoisuuksista| Julkaisija = STUK| Ajankohta = 2003}}</ref> <ref>[http://www.stuk.fi/sateilytietoa/sateily_ymparistossa/elintarvikkeet/cesium137/fi_FI/luonnosta_taulukko/ Säteily ympäristössä] STUK</ref>, <ref>[http://www.stuk.fi/julkaisut_maaraykset/muut_julkaisut/fi_FI/muut_julkaisut/_files/79813550680768529/default/Sienten_kasittelyohjeet_esite2008.pdf Sienten käsittelyohjeet] STUK</ref>.
 
==Lähteet==
 
*{{Kirjaviite | Tekijä = Eriksson, K. & Kotiranta, H.| Nimeke = Käytännön sieniopas| Vuosi =1985 | Kappale = | Sivu =70 | Selite = | Julkaisupaikka = | Julkaisija =Kirjayhtymä | Tunniste =ISBN 951-26-2809-0 | www = | www-teksti = | Tiedostomuoto = | Viitattu = }}
 
===Viitteet===
{{viitteet}}