|
==Kansalainen ja kuluttaja – järki vs. halu==
Kuluttaja määritellään yleisesti yhteiskunnassa niin, että se olisi perustavaa laatua oleva olemisen tapa. [[Keskiaika|Keskiajalla]] oli [[ritari|ritareita]], ritareilla oli [[etiikka|kunniaetiikka]], ritarina piti olla koko päivä. Kuluttajuus poikkeaa ritariudesta - kuluttajuus on aspekti, näkökanta: kaikki ovat jossakin suhteessa kuluttajia. Kuluttajuus on [[Kansantalous|kansantaloudesta]] oleva kuluttamisen määre; olemme kuluttajia ollessamme kansantalouden partikkeleita. Kuluttajuus on muodostunut osaksi ihmisen [[Identiteetti|identiteettiäidentiteetti]]ä, olemisen tapaa. Toisaalta voidaan ajatella, että kuluttaja tai kuluttajuus ei ole se voima, joka sysää ritariuden syrjään – välissä ehti vaikuttaa [[kansalaisuus]]. ''”Kansalaisuus”''-projekti oli voimissaan valistuksen ajalta 1950- 1960-luvuille saakka. Vapaita kansalaisia ohjasi [[järki]]. Kansalaisuus alkoi ehtyä, tilalle muodostui USA:n ''consumer''-tyyppinen kuluttajuus. Kuluttajalle on tyypillistä, että hänen toimintaansa ohjaa [[halu]]. [[1960-luku|1960-luvulla]] alettiin puhumaan nuorten vieraantuneisuudesta, vieraantumista yhteisestä [[isänmaa|isänmaasta]]sta, kansalaisuudesta ja yhteisestä [[kulttuuri|kulttuurisesta]]sesta kansallisesta symboliavaruudesta. Nykyään puhutaan vieraantuneisuuden sijasta syrjääntymisestä: primaarinen huoli on, että syrjäännytään [[Markkinat (taloustiede)|markkinoilta]]. Voidaan ajatella, että kuluttajuus indikoi [[arvo]]a tai [[maailmankuva]]a; kuluttajuus on ensisijaista verrattuna kansalaisuuteen. Kuluttajat kuluttavat (~haluavat kuluttaa) sen sijaan että kokoontuisivat yhteen säätämään itselleen lakeja (~[[demokratia]]n ihanne): kuluttajat äänestäessään [[Julkisuuden henkilö|populaaripolitiikkoa]], kuluttavat lakia ([[halu]]) erotuksena, että olisivat kansalaisia (~[[järki]]). Voidaan ajatella, että kuluttajamarkkinointi yrittää hämärtää edellistä: ''"kuluttaja on halujensa mukaan toimiva järkiolento, joka tekee rationaalisia valintoja (vapailla) markkinoilla analysoiden omia [[Tarve|tarpeitaan]], [[hinta]]-[[laatu]]suhteita, suhtautuen kuluttamiseen kriittisesti ja [[rationaalisuus|rationaalisesti]]";'' vertaa [[rationaalisen valinnan teoria]](t) ja [[mainonta]]. Kuluttaja ei kyseenalaista sitä, mikä on [[järki]]: kaikki (voi olla) järkevää, mikäli sitä ostetaan ja kulutetaan.{{lähdeLähde||15. syyskuuta 2008}}
Kuluttajuuteen voidaan liittää ajatus, että kaikki työlliset ovat [[tuottaja|tuottajia]]. Voidaan ajatella että suuryrityksen johtaja voisi hyvinkin liittyä tai kuulua kuluttajaliikkeeseen. Kuluttajaliike ei kyseenalaista kuluttamista itseään. Kuluttaminen on kuluttajaliikkeelle itseisarvo. Kuluttajaliikkeelle on sitä vastoin tyypillistä, että se vaatii parempia tuotteita, käyttöohjeita, asiallisempaa tiedottamista pelkän [[mainonta|mainonnan]] asemasta.<ref name="tukevasti">[[Jukka Relander|Relander, Jukka]] ja [[Tuomas Nevanlinna]] 29.10.2007. Radio Helsinki. [[Tukevasti ilmassa]]. [http://server1.radiohelsinki.fi/20071029_tukevasti_ilmassa.mp3 Kuluttaja].</ref>
===Kuluttamisen kritiikki===
Kuluttaja tai kulutustoiminnan kritiikin alku voidaan nähdä [[Jean-Jacques Rousseau |Rouseaussa]], joka näki kuluttamisen [[symboli]]seksi, [[Sosiaalinen status|statuskesksi]] ja [[Seitsemän kuolemansyntiä|turhamaisuudeksi]], ja josta pääsi eroon vain palaamalla alkuun (luontoon), maalaisidylliin. Kuluttamiskritiikki on [[Puritanismi|puritaanisuuden]], nikkuuden puolustamista.{{lähdeLähde||15. syyskuuta 2008}}
===Kulutusjuhla===
Suomen pankinjohtaja, [[Rolf Kullberg]] lanseerasi termin kulutusjuhlat: [[talous]] voi kärsiä mikäli kulutetaan väärin so. yli varojen. Kulutusjuhlien ongelma on, että kulutus loppuu ennen aikojaan. Kuluttamalla tai velkaantumalla syödään huomisen kulutuskykyä ([[Menestys|kilpailukyky]]).{{lähdeLähde||15. syyskuuta 2008}}
==Katso myös==
|
