Ero sivun ”Psyykkinen trauma” versioiden välillä

Traumatisoitumiseen liittyvät oireet ovat moninaisia. Tyypillisiä ovat [[unihäiriö]]t, [[masennus | masentuneisuus]], ja [[ahdistus | ahdistuneisuus]], joita esiintyy itsenäisenäkin. Traumatisoitumiselle on tyypillistä, että joku ärsyke saattaa laukaista traumaattisen oireen ilman, että ihminen itse huomaa näin tapahtuneen. Koska unihäiriöt, masentuneisuus, ahdistuneisuus ja muut vastaavat oireet ovat yleisiä oireita, diagnoosia ei ole syytä tehdä ilman riittävää traumaa. Ilman traumaa käytetään oirediagnoosia, jota voi käyttää samanaikaisesti.

Traumatisoitumista pahentaa se, että tilanne on täysin ennalta arvaamaton. Yksi vakava mutta harvinainen trauman seuraamus on [[dissosiatiivinen persoonallisuushäiriöidentiteettihäiriö|dissosiatiivinen persoonallisuuden muutos]]. On esitetty, että näitä tilanteita edeltää trauma, joka on liian vaikea mielen käsiteltäväksi. Mieli ei pysty tietoisesti traumaa käsittelemään vaan siirtää sen syrjään unohdukseen. Kuitenkin joissain tilanteissa ja joidenkin vihjeiden alla tämä ajatuksista ja muistoista aktivoituu ilman, että ihminen itse pystyy asiaan vaikuttamaan tietoisesti. Välttämättä ihminen itse ei ole tietoinen tästä persoonallisuutensa pimeästä puolesta. Ihmiselle saattaa muodostua kaksi tai useampia persoonallisuuksia (Jekyl-Hyde). Toinen näennäisen pärjäävä ja toinen kulmikkaampi. Ihminen itse ei tiedosta tätä persoonallisuuden kaksijakoisuutta (mahdolliset tai usein entiset työnantajat tai ystävät sen sijaan paremmin). Ihminen voi tietämättään käyttäytyä hyvinkin kummallisesti tätä itse muistamatta.