Suomi on kansainvälisen turismin tärkeimpiin lähtöalueisiin verrattuna harvaan asuttua syrjäseutua, missä luonnon vetovoimaan perustuvia [[nähtävyyksiä]] on monipuolisesti tarjolla eri vuoden aikoina. Samalla Suomi tunnetaan kehittyneenä ja modernina maana, jossa yhteiskuntarakenne on kunnossa ja jonka matkailija kokee turvallisena. Suurin osa saapuvista matkailijoista on kotoisin ruuhkautuneista suurkaupungeista. Suomen rooli on toimia hektisen [[Euroopan]] virkistysalueena, tilan, luonnonrauhan, metsien ja soiden sekä vesistöjen yhdistelmänä. Kaupungistuminen on kotimaassakin merkinnyt voimakasta päivä- ja viikonloppumatkailun painetta, joka kohdistuu varsinkin suurempien kaupunkien reunavyöhykkeisiin. Tämä on johtanut erityisten ulkoilu- ja virkistysalueiden kehittymiseen.
Suomessa on loistavat puitteet tämäntyyppistä normaalielämästä ja arkirutiineista poikkeavien, jopa vastakkaisten ympäristöjen ja olosuhteiden etsimiseen. Matkailijan aktiivisuuden aste voi vaihdella eri ikäryhmien ja matkailijasegmenttien mukaan, mutta Suomesta löytyy luontoaktiviteetteja niin rauhaa kuin jännitystä etsiville
Suomessa kotimaan matkailussa kesän valttikorttina lämpö, jonka suomalainen kokee suhteutettuna talven kylmyyteen, mutta kansainvälisessä vertailussa Suomen kesä on sekä viileähkö että epävakainen mutta sallii kyllä aktiivisen lomanvieton. Syksyllä loistokas ruska-aika houkuttelee matkailijoita. Talveen sisältyy suuri osa Suomen kotimaisessa ja varsinkin kansainvälisestä matkailupotentiaalista, jonka ytimenä on jää ja lumi. Ne mahdollistavat monenlaiset luontopohjaiset aktiviteetit, joihin sisältyy elämyksiä.
Vuodenaikojen kesto ja säännöllisyys ovat luoneet hyvät keskimääräiset edellytykset sekä kesä- että talvimatkailulle eivätkä ääriolosuhteet kuten myrskyt tai hirmupakkaset aiheuta merkittäviä ongelmia. Sääolot ovat kuitenkin vaihtelevia ja ilmasto ei salli takuuvarmojen turistisesonkien syntyä. Esimerkiksi Lapissa on pitkä hiihtokausi, mutta Etelä- ja Länsi-Suomessa rannikkoseutujen epävakaat sääolot haittaavat kunnollisen talvimatkailun kehittymistä
Suomen matkailusta ja luonnosta puhuttaessa ei sovi unohtaa vesistöjä. Lisäksi suurin osa Suomen maa-alasta on 68% metsää. Tämä ”vihreä kulta” mahdollistaisi laajamittaisen metsämatkailun. Pohjois-Suomessa on omalla lailla määritetty ja suojeltu niin sanotut erämaat, syrjäiset ja mahdollisimman luonnontilaiset seudut. Lappiin perustettiin vuonna 1991 12 erämaa-aluetta, joilla haluttiin varmistaa asumattomien luonnonalueiden (sekä niihin liittyvien saamelaisperinteiden) säilyminen muuttumattomana tämän ajan ja tulevaisuuden tarpeisiin. Erämaiden suojelu katsottiin tarpeelliseksi myös tutkimuksen sekä retkeily- ja virkistysmahdollisuuksien turvaamiseksi. Alueiden matkailutopografia vaihtelee metsäerämaista avoimiin tunturiylänköihin. Samalla niiden vaativuusaste virkistyskäytössä vaihtelee suuresti varsinkin talviolosuhteissa.
