Ero sivun ”Suhoi Su-15” versioiden välillä

7 merkkiä poistettu ,  14 vuotta sitten
malline
[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
p (Commonscat)
(malline)
[[Image:SU-15.jpg|thumb|300px|Suhoi Su-15]]
[[Image:Su-15 Kosice 1.jpg|thumb|300px|Suhoi Su-15]]
'''Suhoi Su-15''' ({{k-ru|Сухой Су-15}}, {{NATO-koodinimi '''nimi|Flagon'''}}) oli kaksimoottorinen [[hävittäjälentokone|torjuntahävittäjä]], joka kehitettiin [[Neuvostoliitto|Neuvostoliitossa]] [[1960-luku|1960-luvulla]] [[Suhoi Su-11]]:n seuraajaksi.
 
Prototyyppi T-58 lensi ensi kertaa [[30. toukokuuta]] [[1962]]. Se perustui merkittävästi uudistettuun, levennettyyn Su-11:n runkoon, johon oli sovitettu kaksi [[Tumanski]] R-11 -[[suihkumoottori]]a ja Su-9:stä lähtöisin oleva eturunko, jota oli jatkettu Oriol-D-[[tutka]]n (NATO:n koodinimi Skip Spin) asentamiseksi. Oriol-D-tutka oli luultavasti tuolloin maailman paras tutka, koska se, päinvastoin kuin NATO-vastineensa, pysyi havaitsemaan kohteita ylhäältä ja alhaalta eteenpäin suunnatun keilan lisäksi. Englannin asevoimat pääsivät tutkimaan tutkaa vuonna 1966 ja teknologia siirtyi länsimaiden tutkiin.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.smh.com.au/articles/2004/01/23/1074732604022.html | Nimeke =How the West stole the secret in the lake | Ajankohta = 24.1.2004| Julkaisija =The Sydney Morning Herald | Viitattu = 1.9.2008 | Kieli ={{en}} }}</ref> Koneen käyttöönottoa viivästyttivät 1960-luvun alulle tyypilliset epäilyt miehitettyjen torjuntahävittäjien käyttökelpoisuudesta ilmatorjuntaohjuksiin verrattuina. Ensimmäinen Su-15F (NATO-koodi Flagon-A) tuli Neuvostoliiton ilmapuolustusjoukkojen (V-PVO) käyttöön vuonna [[1967]].
19 648

muokkausta