Versio 1. syyskuuta 2008 kello 21.19 muokkaa TXiKiBoT (keskustelu \| muokkaukset) 194 810 muokkausta p Botti lisäsi: sk:Vykanie ← Vanhempi muutos		Versio 4. syyskuuta 2008 kello 00.06 muokkaa kumoa Paj (keskustelu \| muokkaukset) seulojat 3 250 muokkausta p →‎Puhuttelumuodon valinta nykyisin: fix Uudempi muutos →
Rivi 23: Monissa eurooppalaisissa kielissä teitittely on toisilleen tuntemattomien ensisijainen puhuttelumuoto. Valinnan kriteereinä ovat puhutellun – tietysti myös puhuttelijan – ikä, asema, arvo tai rooli. Puhuttelusta päättää vanhempi ja arvoltaan korkeampi, nainen ennen miestä. 1970-luvulla Ruotsissa alkanut yleinen sinuttelu tuli myös Suomessa suosituksi niin, että teitittely on tuntunut hieman liioittelevalta ja sen oikea muodostus on ollut varsinkin nuorilta kateissa. Teitittely ei ole kuitenkaan Suomessa kokonaan kadonnut ja viime aikoina onkin ollut havaittavissa merkkejä sen palaamisesta, joskin esimerkiksi opiskelijoille tehdyn kyselyn mukaan sinuttelu olisi lisääntynyt roimasti 1980- ja 90-lukuun verrattuna. Yhtenä syynä osittaiseen teitittelyn paluuseen pidetään kansainvälisiä yhteyksiä. Teitittelyn käyttö työelämässä vaihtelee hyvin paljon ammatin luonteen mukaan. Potilaan teitittely esimerkiksi sairaalassa kuuluu ~~hyvää~~hyvään käytökseen ja osoittaa häntä kohtaan tunnettua arvonantoa ja positiivista suhtautumista. Jos teitittely ei tunnu luontevalta, hoitotyöntekijä voi kutsua potilasta sukunimellä. Lähtökohtana on, että asiakas päättää, kuinka alun lähestymisen jälkeen edetään. <ref name="Ant">{{Verkkoviite\|Tekijä= Eeva-Riitta Seles\|Nimeke= Anteeksi, saanko sinutella teitä?\|Osoite =http://www.talouselama.fi/doc.te?f_id=805153\|Ajankohta=9.11.2005\|Julkaisija= Talouselämä.fi\|Luettu=15.6.2007}}</ref> Puhuttelussa on paljon sävyjä: myös sinutellen voi olla kohtelias. Liiallinen tuttavallisuus, kuten 'Mitä sulle sais olla' ei ole toivottua tyyliä", vaikka esimies, asiakas tai potilas kannattaisikin sinuttelua. <ref name= "Ant" /> Työpaikoilla voidaan sopia keskinäisestä sinuttelusta arvoasemaan katsomatta. Esimerkiksi monissa kouluissa ei rehtoria tarvitse teititellä. Tällaisesta sopimuksesta huolimatta on kuitenkin tilanteita, jolloin teitittelyä on hyvä käyttää, esimerkiksi kun puhutellaan ~~vaikkapa~~ esimiestä vieraiden läsnä ollessa. Samoin jos esimerkiksi toimittaja ja ministeri ovat vaikkapa koulutovereita, he sinuttelevat toisiaan vapaa-ajalla, mutta teitittelevät työssä.<ref >{{Verkkoviite\| Tekijä= Suvi Sinervo\|Nimeke=Etiketit - Voi hyvä tavaton!\|Osoite= http://www.aamulehti.fi/sunnuntai/teema/asiat_paajutut/3828803.shtml \|Ajankohta= 20.09.2006 - 10:46 \|Julkaisija=Aamulehti Sunnuntai\|Luettu=18. kesäkuuta 2007}}</ref> Suomen armeijassa alaisten tulee edelleen teititellä esimiehiä ja esimiesten alaisia - tämä tapa on peräisin Saksasta.{{lähde}}. Yleissääntönä Suomessa voidaan pitää seuraavaa: silloin kun ei tiedä, pitäisikö teititellä vai sinutella, on parasta valita teitittely. <ref name = ”Kotim” />

Ero sivun ”Teitittely” versioiden välillä