Ero sivun ”Keminmaan vanha kirkko” versioiden välillä

[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa
ajoitus
Rivi 1:
[[Kuva:Keminmaa Old Church 2003 07 26.jpg|thumb|260px|Keminmaan vanha kirkko kesällä 2003.]]
'''Keminmaan vanha kirkko''' eli '''Pyhän Mikaelin kirkko''' rakennettiin todennäköisesti vuosina [[15191520]]–[[15211553]]<ref>{{Hie2007|510}}</ref> [[Kemi]]n emäseurakunnan kolmanneksi kirkoksi. Kirkko on pohjoisin [[Luettelo Suomen keskiaikaisista kivikirkoista|keskiaikainen kivikirkko]] Suomessa ja viimeisiä [[Katolinen kirkko|katolisen]] ajan kirkkorakennuksia<ref name="Sinisalo">Kauneimmat kirkkomme - toimittaneeet Antero Sinisalo ja Henrik Lilius, K.J. Gummerrus, 1962, sivu 174</ref>.
 
Kirkko on suorakaiteen muotoinen [[harmaakivikirkko]]. Kirkon eteläisellä seinällä on asehuone ja sitä vastapäätä on [[sakaristo]]. Katto on ulkoa jyrkkäharjainen, sisällä on puinen holvikatto, joka on täynnä tuntemattomaksi jääneen tekijän maalauksia. Ilmeisesti myös seinissä on ollut maalauksia, ne ovat kuitenkin tuhoutuneet. 1700-luvulle saakka eläneen tavan mukaisesti kirkon lattian alle on haudattu ihmisiä, joista tunnetuin on vuonna [[1629]] kuollut kirkkoherra [[Nikolaus Rungius]].<ref>{{kirjaviite| Nimeke=Kemin kaupungin historia. 1. osa |Tekijä=Ossi Hedman| Julkaisija=Tampere: Kustannusosakeyhtiö Sanan Tien kohopaino|Vuosi= 1969|Tunniste= | Sivu= 95-96}}</ref>