Ero sivun ”Thomas de Hartmann” versioiden välillä

[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
KielimiliisiBot (keskustelu | muokkaukset)
p kh+, typos fixed: Ennenkui → Ennen kui AWB
Salome (keskustelu | muokkaukset)
pEi muokkausyhteenvetoa
Rivi 13:
==Musiikki==
 
Thomas de Hartmannin nelinäytöksinen [[baletti]] "La Fleurette Rouge" (The Pink Flower) - hänen toinen näyttämöteoksensa - esitettiin vuonna 1907. [[Vatslav Nižinski]], [[Anna Pavlova (balettitanssija)|Anna Pavlova]] ja [[Mihail Fokin]] olivat esitysten päärooleissa [[Bolšoi-teatteri|Moskovan]] ja [[Mariinski-teatteri|Pietarin]] Keisarillisessa Oopperatalossa. Itse tsaari kunnioitti Pietarin esitystä vierailullaan. Yleisö vastaanotti teoksen suopeasta, ja nuori de Hartmann hyväksyttiin nopeasti Venäjän kulttuurieliitin piireihin. "La Fleurette Rougen" suosio johti de Hartmannin ensimmäisten laulujen, pianokappaleiden ja kamarimusiikkiteosten julkaisemiseen. Moskovasta alkunsa saanut [[Jürgenson]] -niminen musiikin kustannusyhtiö, jolla oli julkaisuluetteloissaan aiemmin [[Ludwig van Beethoven]]in, [[Robert Schumann]]in, [[Pjotr Tšaikovski]]n ja [[Richard Wagner]]in teoksia, otti tehtävän hoitaakseen.
 
Thomas de Hartmann tunsi henkilökohtaisesti monia merkittäviä expressionisteja [[Der Blaue Reiter]] -ryhmän kautta, jonka erityisenä tavoitteena oli ilmaista henkisyyttä taiteen avulla. De Hartmann sävelsi musiikin läheisen ystävänsä [[Wassily Kandinsky]]n teokseen "The Yellow Sound". Kandinsky tutustutti hänet venäläiseen tanssija [[Alexander Sacharov]]iinSacharoviin (1886–1963). Kolmikko teki yhdessä poikkitaiteellisia kokeiluja, joissa Kandinkyn kertoman mukaan: "Muusikko (de Hartmann) valitsi akvarellieni joukosta sellaiset työt, jotka olivat hänelle musiikillisessa mielessä selkeimpiä. Ennen kuin tanssija (Sacharov) liittyi mukaan, muusikko soitti tämä akvarellin. Kun tanssija liittyi mukaan, musiikki soitettiin hänelle ja hän muunsi sen tanssiksi. Tämän jälkeen hänen tuli arvata, minkä akvarellin hän oli tanssinut."
 
De Hartmannin tuotanto säveltäjänä sisältää neljä sinfoniaa, useita oopperoita, konserttoja, sonaatteja ja lauluja [[Marcel Proust|Proust]]in, [[Paul Verlaine|Verlaine]]n, [[James Joyce|Joyce]]n ja [[Shelley]]nShelleyn teksteihin sekä 53 elokuva[[partituuri]]a. Hänen musiikkiaan ovat tulkinneet monet esiintyjät ja kapellimestarit kuten [[Leopold Stokowski|Stokowski]], [[Leduc]], [[Bigot]], [[Pablo Casals|Casals]], [[Tortelier]] ja [[Rampal]].
 
Gurdjieffin rytmisiä liikesarjoja ja tansseja varten luotiin oma, erityinen musiikkinsa, ja työn yhteydessä syntyi myös laaja tuotanto konserttimusiikkia, hymnejä sekä muita eri tilanteisiin sopivia kappaleita. Kaikki Gurdjieffin musiikki on tiiviisti sidoksissa sisäisiin kehityspyrkimyksiin ja pääosa tästä musiikillisesta tuotannosta on sävelletty yhteistyössä Thomas de Hartmannin kanssa. Nerokas ja ainutlaatuinen yhteistyö synnytti yli 200 kappaletta, pääosin pianolle. Mukana on myös orkesterisävellyksiä. Suurin osa pianomusiikista on julkaistu nuottina (Schott Edition, 4 osaa). Gurdjieff / de Hartmann musiikista on myös saatavilla useiden eri esittäjien levytyksiä. Pianomusiikin versioita kattavimmin ovat esittäneet kolme Gurdjieff-työhön osallistunutta soittajaa, Linda Daniel-Spitz, Charles Ketcham ja Laurence Rosenthal (Wergo). Orkesterimusiikki on julkaistu vuonna 2006 neljän CD:n kokoelmana Oriental Suite: Complete Orchestra Music (Basta). [[Laurence Rosenthal]] sovitti Gurdjieff / de Hartmann musiikin vuonna 1979 ilmestyneeseen, [[Peter Brook]]in ohjaamaan elokuvaan "[[All and Everything|Meetings with Remarkable Men]]".
 
==Kirjallisuutta==