Ero sivun ”Tauno Palo” versioiden välillä

[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p →‎Ura: lähdepyyntö
Kattiir (keskustelu | muokkaukset)
Rivi 32:
Viimeisen kerran hän oli julkisuudessa talvella 1981 bussilinjalla 16 sattuneen välikohtauksen vuoksi: muuan huumehullu kävi pysäkillä kuljettajan kimppuun puukko kädessä, ja Tauno Palo joka sattui olemaan lähipenkissä kerkisi ensimmäisenä hätiin; hänen iästä huolimatta vielä voimakkaat kätensä pitivät rähinöijän kurissa kunnes ensin pari nuorempaa matkustajaa ja pian poliisikin kerkisi hätiin. Palo ei ollut tapauksesta moksiskaan - {{sitaatti|''Sattuuhan tuollaista.....''}}<ref> Nykyposti 1/1983: "Tauno Palo pelasti henkeni"</ref>
 
Palo oli uransa aikana myös melko aktiivinen levylaulaja. Hän teki kaikkiaan noin 85 raitaa. Ensilevytys "Tuulikki" on vuodelta [[1934]]. Suurin osa tuotannosta keskittyi 1930- ja 40-luvuille, jolloin syntyivät mm. sellaiset tutut laulut kuin "Potkut sain", "Ah, ethän tiedä", "Nuoruuden sävel", "Näenhän valoisan taivaan" ja "Laulava sydän". Yllättäen huomattava osa Tauno Palon 1930-luvulla levyttämistä kappaleista oli tunteellisempien kappaleiden sijasta reippaita jenkkoja (mm. "Hulivilipoika", "Tuohinen sormus", "Kun heili mun petti" ja "Sinä semmoinen, minä tämmöinen"). 1950-luvulla hän ei levyttänyt juuri lainkaan, ainoastaan pari kappaletta vuosikymmenen alussa. Nuori tenori, joka 1930-luvun liian korkealle sovitetuissa levytyksissä kuulosti pahimmillaan kastraattisopraanolta kypsyi vuosikymmenien saatossa elämää nähneeksi laulelmatulkiksi. Hän palasi levystudioille 60-luvun lopulla tehden mm."Rosvo-Roopen" ja suositun sodanvastaisen laulun "Ruusu on punainen". 1970-luvun alun lp-levy Kulkurin kannel nosti esille Tauno Palon laulelmatulkitsijana. Tältä levyllä ovat mm. kappaleet "Erotessa" ja "Suvisia suruja". Viimeiset levytyksensä Tauno teki vuonna [[1975]]. Hän lauloi silloin Dallapé-orkesterin 50-vuotisjuhlalevylle muutaman kappaleen, mm. jo vuonna 1934 levyttämänsä tangon Mä ruusun tumman. Tauno Palon suosikkiravintoloihin kuului mm. Helsingin Töölössä sijaitseva [[Ravintola Elite]], jossa vielä tänäänkin on tarjolla hänen nimensä mukaan nimetty sipulipihvi. Tauno Palo on haudattu Helsinkiin [[Malmin hautausmaa]]lle, kortteli 1-32-318.
 
Tauno Palon veli [[Gösta Brännäs]] oli 1920-luvulla tunnettu keskisarjan [[nyrkkeily|nyrkkeilijä]].