Ero sivun ”Keidassuo” versioiden välillä

6 merkkiä lisätty ,  13 vuotta sitten
0 + AWB
p (typo)
(0 + AWB)
Keidassuot jaetaan pinnanmuotojensa perusteella kolmeen tyyppiin. Laakiokeitaittein keskiosa on tasainen ja reunaluisu jyrkempi kuin kilpikeitailla, jotka ovat enemmän kuperia. Kolmas tyyppi on viettokeidas.
 
Keidassuon keskusta eli tasanne on pääasiassa [[neva (suotyyppi)|nevaa]]. Keskustaa ympäröi reunaluisu, joka on kuivahkoa [[räme]]ttä. Keidassuon laiteilla on yleensä reheviä rämeitä ja [[korpi|korpia]]a. Keidassuon märkiä painanteita nimitetään ''kuljuiksi'' ja niihin saattaa muodostua pieniä [[lampi]]a. Rämemättäät eli ''kermit'' erottavat kuljut toisistaan. ''Allikko'' on kohosuolla oleva isohko avovetinen vesiallas. Keidassuon keskusta saa vettä ja ravinteita vain [[sade|sateesta]], mutta laiteet myös kivennäismaalta. Keidassuo on olemukseltaan [[ombrotrofinen]], viljavammat suotyypit, esim.esimerkiksi [[letto|letot]] ja korvet, ovat [[ minerotrofinen suo | minerotrofisia]].
 
Keidassuon [[linnut|pesimälinnusto]] on tavallisesti niukka. Tavallisimmat lajit ovat [[niittykirvinen]], [[keltavästäräkki]], [[kiuru]], [[metsäkirvinen]], [[liro]], [[kapustarinta]] ja [[kurki]]. Tyypillisiä mutta harvalukuisia ovat mm.muun muassa [[isolepinkäinen]], [[riekko]], [[tavi]] ja joillakin soilla yhdyskunnissa pesivät pesivät [[lokit]].
 
==Lähteet==
{{Suomen suot}}
{{Tynkä/Biologia}}
 
[[Luokka:Suot]]