Ero sivun ”Satyricon” versioiden välillä

Teos on koostunut alun perin noin 20 kirjasta (noin 400 000 sanaa, vrt. esim.esimerkiksi Sota ja rauha 650 000 sanaa), mutta niistä yksikään ei ole säilynyt kokonaan, vaan nykyisin tunnetut 141 eripituista yhtenäistä pätkää ovat teoksen 15. ja 16. kirjasta. Säilyneiden osien perusteella on kuitenkin voitu tehdä päätelmiä koko teosta koskien.

Romaani koostuu yksittäisistä, itsenäisinäkin kertomuksina toimivista episodeista, jotka kehyskertomus sitoo yhteen. Teoksen päähenkilö on kertojaminä Enkolpios, joka pakenee irvokasta [[Priapos|Priapos-]]-jumalaa ja kokee pakonsa aikana monia, useimmiten vähemmän kunniallisia, seikkailuja. Muita juonen kannalta tärkeitä henkilöitä ovat Enkolpioksen kaunis orjapoika Giton, jonka rakkautta tavoittelevat niin miehet kuin naisetkin, nuori elostelija Askyltos ja hajamielinen runoilijavanhus Eumolpus.

Kirjan kuuluisin episodi on '''Trimalkion pidot''', joka kertoo rikkaan vapautetun orjan järjestämistä suurellisista juhlista. Toinen toistaan mielikuvituksellisemmat ruokalajit seuraavat värikkäitä ohjelmanumeroja ja erilaisia kommelluksia. Episodi on kirjoitettu käyttäen ajan puhekieltä ja se pilkkaa ajan äkkirikkaiden taipumusta liioitteluun.

Toisin kuin muut roomalaiset satiirit, Petroniuksen ''Satyricon'' ei moralisoi, vaikka veijarijuonen lomassa käydäänkin keskusteluja mm.muun muassa koulukasvatuksesta, puhetaidon ja maalaustaidon rappiosta ja kirjallisuudesta. Teoksessa parodioidaan useita roomalaisia kirjailijoita mm.muun muassa [[Seneca]]a, [[Ovidius]]ta, [[Lucanus]]ta ja [[Vergilius]]ta ja joskus teosta on pidetty hellenistisen romaanin tai jopa [[Odysseia]]n parodiana. Yleensä ollaan kuitenkin sitä mieltä, että se on itsenäinen teos, jolla ei ole ainakaan välittömiä esikuvia.

* [http://www.maijastinakahlos.net/b/kirjoituksia/antiikin-kirjallisuus-ancient-literature/petroniuksen-antiikki-ei-ole-valkoinen-helsingin-sanomat-1042004/ Kahlos, Maijastina: Petroniuksen antiikki ei ole valkoinen. Helsingin Sanomat 10.4.2004]