Wikipedia

Ero sivun ”Puoliakustinen sähkökitara” versioiden välillä

Selaa historiaa interaktiivisesti
[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
Styroks (keskustelu | muokkaukset)
seulojat
20 331 muokkausta
, typos fixed: alkoivat valmistamaan → alkoivat valmistaa, yhtäla → yhtä la AWB
Rivi 1:
[[Kuva:Gibson_ESGibson ES-175.png|thumb|right|200px|Puoliakustinen sähkökitara, ns. "orkesterikitara": [[Gibson]] [[Gibson ES-175|ES-175]], jonka kopassa ovat puoliakustiselle kitaralle tyypilliset [[viulu|viulu-]]-tyyppiset F-aukot ja PAF-mikrofonit.]]
 
'''Puoliakustinen sähkökitara''' on [[sähkökitara]] jonka koppa on tavallisista [[Sähkökitara|lankkusähkökitaroista]] poiketen ontto. Sen soundi on kaikukopasta johtuen pehmeämpi ja pyöreämpi kuin lankkusähkökitaran ja siksi se on erityisen suosittu esim.esimerkiksi [[jazz]]kitaristien keskuudessa. Puoliakustisia kitaroita sanotaankin usein jazzkitaroiksi.
 
== Historia ==
 
[[Gibson|Gibson-]]-kitarayhtiölle vuosina [[1920|1920-]]-[[1924]] työskennelleen Lloyd Loarin sanotaan keksineen puoliakustisen sähkökitaran suunnitellessaan mikrofoniprototyyppejä [[Kitara|akustisen kitaran]] äänen vahvistamiseksi.
 
Loarin keksinnöt eivät kuitenkaan kantaneet pitkälle, ja vasta [[1930-luku|1930-luvulla]] Rowe-DeArmond –yhtiö alkoi valmistaa ensimmäisenä maailmassa erikseen myytävää akustisen kitaran kaikuaukkoon kiinnitettävää [[Sähkömagneettinen mikrofoni|sähkömagneettista mikrofonia]], vahvistamaan kitaran luonnollista sointia.
 
Vuonna [[1935]] [[Gibson|Gibson-]]-kitarayhtiö valmisti ensimmäisen varsinaisen puoliakustisen sähkökitaran, Gibson ES-150, kiinnittämällä F-aukkoiseen akustiseen [[kitara]]an yhden suuren [[Sähkömagneettinen mikrofoni|mikrofonin]] kaulan alapuolelle. Mikrofonissa oli yksi magneettisydän jonka ympärille oli kierretty käämi, ja kopan sisällä kaksi suurta [[magneetti]]a kiinnitettynä magneettisydämeen.
 
[[Jazz]]kitaristi [[Charlie Christian]] alkoi käyttää kyseistä mallia, ja soitti sitä niin taitavasti että kitaran mikrofoni nimettiin Charlie Christian –mikrofoniksi.
Rivi 19:
== Varsinainen puoliakustinen sähkökitara ==
 
[[Kuva:Gibson_ESGibson ES-335_with_HardCase335 with HardCase.jpg|thumb|right|180px|[[Gibson ES-335]]: litteäkoppainen puoliakustinen sähkökitara.]]
 
Ensimmäisiä valmistettuja puoliakustisia kitaroita, joissa oli [[sähkömagneettinen mikrofoni]], sanottiin yleensä vain ''onttokoppaisiksi kitaroiksi'' tai ''orkesterikitaroiksi''. Näiden ongelmana on kuitenkin aina ollut erityisesti korkeilla äänenvoimakkuuksilla soitettaessa kopan voimakas resonointi ja äänen kierto joka aiheutti mikrofonien voimakasta vinkumista.
 
[[1950-luku|1950-luvun]] lopulla [[Gibson|Gibson-]]-kitarayhtiö ratkaisi tämän ongelman esittelemällä sarjan litteäkoppaisia, varsinaisia puoliakustisia sähkökitaroita joiden kaikukoppa oli pienempi ja tämä vähensi kiertoa. Kitaran kansi ja pohja olivat kuperat, ja siinä oli myös F-aukot kuten perinteisessä onttokoppaisessa sähkökitarassa.
 
Puoliakustisessa kitarassa oli lisäksi koko kopan pituinen puupalkki mikrofonien alla. Palkki oli myös koko kopan paksuinen ja kiinni kannessa ja pohjassa, ja näin vähensi kopan resonointia ja äänen kiertoa, ja lisäsi sustainia, eli aikaa jonka kielet soivat niiden näppäilyn jälkeen.
Rivi 29:
====Mikrofonien asennus====
 
Suurikoppaisten puoliakustisten kitaroiden mikrofonit voidaan asentaa kitaraan kahdella tavalla: joko upottaen ne kitaran kanteen (yleinen käytäntö), tai käyttämällä ns. "kelluvia" mikrofoneja jotka on asetettu suoraan kitaran kannen päälle pienillä kiinnikkeillä. Kelluvat mikrofonit antavat vielä pehmeämmän soundin, koska ne eivät ole yhtälaillayhtä lailla kosketuksissa kitaran runkoon kuin upotetut mikrofonit.
 
Jotkut kitaristit pitävät kelluvamikrofonisia orkesterikitaroita ''varsinaisina jazzkitaroina''. Mm.Muun muassa [[Ibanez]]in [[George Benson]]ille valmistamassa nimikkomallissa ovat kelluvat mikrofonit.
 
== Muita tunnettuja puoliakustisia kitaroita ==
Rivi 37:
[[Kuva:Rickenbacker360-12.jpg|thumb|right|180px|12-kielinen [[Rickenbacker]] 360.]]
 
Tunnetuimmat puoliakustiset kitarat lienevät Gibsonin valmistamia, mutta [[Toinen maailmansota|toisen maailmansodan]] jälkeen mm.muun muassa [[Gretsch]] ja [[Guild]] alkoivat valmistamaanvalmistaa puoliakustisia- ja onttokoppaisia kitaroita. Gibson joutuikin kilpailemaan näiden yhtiöiden kanssa puoliakustisten kitaroiden markkinoista.
 
[[Danelectro]] alkoi puolestaan [[1960-luku|1960-luvulla]] valmistaa halvemman hintaluokan onttokoppaisia kitaroita. Nämä muistuttivat ulkoisesti lankkusähkökitaraa, mutta niiden masoniitista tehty koppa oli ontto eikä niissä ollut F-aukkoja. Kitarassa olivat myös ns. [[Lipstick-mikrofoni]]t ja kitara kokonaisuudessaan oli täysin omaa luokkaansa sekä soundiltaan että ulkonäöltään.
Rivi 49:
== Tunnettuja kitaristeja ==
 
[[Kuva:Gibson_ESGibson ES-150.png|thumb|right|180px|Alkuperäinen [[Gibson]] ES-150 vuodelta 1953, tämän mallin [[Charlie Christian]] teki tunnetuksi. Kopassa on nähtävillä kaulan alapuolella nk. Charlie Christian -mikrofoni.]]
 
Tunnettuja puoliakustisia käyttäviä kitaristeja ovat mm.muun muassa [[Chuck Berry]], [[Pat Metheny]], [[Biréli Lagrène]], [[George Benson]], [[Alvin Lee]] ([[Ten Years After]]), [[Ted Nugent]], [[Charlie Christian]], [[Freddie King]], [[Eddie Cochran]], [[John Lee Hooker]], ja [[B. B. King]] joka alkuaikoina soitti [[Gibson]]in ES-355 –mallia. Hän ei kuitenkaan pitänyt kitaran kaikukopan aiheuttamasta kierrosta ja yritti eliminoida sitä tunkemalla kaikukopan täyteen pyyhkeitä. King ratkaisi ongelman lopulta teettämällä Gibsonilla oman nimikkomallinsa, "Lucillen", jonka muoto ja ulkonäkö perustuu ES-355 –malliin, mutta sen runko on umpipuuta.
 
== Lähteet ==
Rivi 61:
 
[[de:Gitarren#Halbresonanz-_und_Jazzgitarre]]
[[en:Semi-acoustic_guitaracoustic guitar]]
[[fr:Guitare semi-acoustique]]
[[hu:Jazzgitár]]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/wiki/Puoliakustinen_sähkökitara”