Ero sivun ”Kaunokirjallisuus” versioiden välillä

Suomeen ranskasta johdettu termi '''[[belletristiikka]]''' ({{k-fr|belles-lettres}}) tarkoitti alkuaan kaunokirjallisuutta, mutta nykyisin sillä viitataan lähinnä ''' [[esseistiikka|esseistiikkaan]]an'''. "Esim.Esimerkiksi [[Aldous Huxley]]n esseekokoelmat ovat tyypillistä belletristiikkaa: nokkelia, elegantteja ja oppineita." (Hosiaisluoma)

Kertomakirjallisuutta on kertova teksti, jonka aiheena ovat [[fiktio|fiktiiviset]] tapahtumat, joskin yhtymäkohtia todellisiin tapahtumiin saattaa olla. Aiheena olevia tapahtumia kutsutaan [[juoni|juoneksi]]. Myös suullista tarinaperinnettä (ns. suullisia tekstejä) voidaan pitää kertomakirjallisuutena, mutta vanhinta kirjoitettua kertomakirjallisuutta ovat [[eepos|eepokset]], laajat kertomukset myyttisistä sankareista. Eepokset olivat useimmiten runomittaisia, mutta kuitenkin selvästi kertovia. Tärkeitä esikuvia ja edeltäjiä nykyiselle proosamuotoiselle kertomakirjallisuudelle olivat myös filosofinen kirjallisuus (esimerkiksi [[Platon]]in dialogit) ja muinainen historiankirjoitus, joka oli itsessään sangen fiktiivistä. Nykykertomakirjallisuus jaetaan pituuden mukaan [[novelli|novelleihin]] ja [[romaani|romaaneihin]]. Novellit ja romaanit ovat [[proosa|proosaa]]a.