Ero sivun ”Sosiaalisen identiteetin teoria” versioiden välillä

Sosiaalisen identiteetin teorian kehyksenä on oletus yhteiskunnan rakentumisesta hierarkkisesti eri sosiaaliryhmiksi, jotka ovat valta- ja statussuhteissa toisiinsa (esim.esimerkiksi miehet ja naiset, [[Etelä-Afrikka|Etelä-Afrikan]] mustat ja valkoiset, [[Pohjois-Irlanti|Pohjois-Irlannin]] [[katolinen kirkko|katolilaiset]] ja [[protestantit]], [[Malesia]]n [[malaijit]] ja [[kiinalaiset]]). Valta- ja statuserot ovat ominaisia myös pienempien ja lyhytaikaisempien ryhmien välisissä suhteissa, esimerkiksi koululuokkien välillä. Perusoletus on, että sosiaaliset luokat (suuret ryhmät kuten [[kansakunta]] tai [[kirkkokunta]] tai pienemmät ryhmät kuten [[organisaatio]] tai [[kerho]]) luovat jäsenilleen sosiaalisen identiteetin. Sosiaalinen identiteetti määrittelee yksilölle, kuka hän on ja kuvaa ja arvioi mitä siitä seuraa. Sosiaaliset identiteetit eivät vain kuvaile jäseniä, vaan ne myös määräävät normeja ja arvioivat jäsenyyden merkitystä. Esimerkiksi kuuluminen sosiaaliseen luokkaan ”[[mustalainen]]” ei vain tarkoita, että yksilö määrittelee ja arvioi itse olevansa mustalainen ja että muut määrittävät ja arvioivat häntä mustalaisena, vaan myös sitä, että hän käyttäytyy mustalaiselle luonteenomaisella tavalla.

Sosiaalisen identiteetin teoria syntyi osana selvästi eurooppalaisen [[sosiaalipsykologia]]n tietoista kehitystä. Tavoitteena oli löytää ihmisen käyttäytymisen ”kateissa oleva” sosiaalinen ulottuvuus mm.muun muassa konstruoimalla ryhmäilmiöille selityksiä, jotka eivät olisi reduktionistisia. Teorian laajempi merkitys sosiaalipsykologisena teoriana havaittiin kuitenkin pian, ja se valtasi alaa ja sai osakseen tukea. Sen näkyvyys ja suosio onkin nykysosiaalipsykologiassa jo pitkään ollut taattu.

Eräs ongelma liittyy korostuneisuuteen (salience). On melko helppoa päättää yleisistä säännöistä, jotka rajaavat sosiaalisen tai henkilökohtaisen identiteetin korostumisen edellytyksiä tai sitä, mitkä sosiaaliset identiteetit milloinkin korostuvat. Jälkikäteen on myös varsin helppoa selittää, miksi tietty identiteetti korostui tietyssä tilanteessa. Silti tietyn identiteetin korostumista on yhä varsin vaikeata ennustaa luotettavasti. Teoriaa on kritisoitu jopa reduktionismista, sillä sosiaalinen identiteetti näyttää herättävän kognitiivisia ja motivaatioprosesseja yksilötasolla. SIT esittää kuitenkin, että kognitiiviset prosessit luovat ryhmäkäyttäytymisen spesifin muodon samalla, kun sosiaaliset representaatiot puolestaan tuottavat sisällön ja muodon sisällöstä riippumattomat puolet.

Marja Ahokkaalta on hankittu lupa kopioida suoraan tekstiä tähän artikkeliin.