Ero sivun ”Laatukuva” versioiden välillä

Genremaalauksen juuria on löydetty aina [[Muinaisen Egyptin taide|Egyptin]] ja [[Antiikin Kreikan kulttuuri#Taide|antiikin taiteesta]]. Pohjois-Euroopan eli Alppien pohjoispuolisen [[Gotiikka|gotiikan]] maalaustaide synnytti humoreskeja ja realismiin viittaavia arkielämän kuvauksia, jotka olivat [[Alankomaat|hollantilaisen]] laatukuvamaalauksen edeltäjiä. Näitä yksinkertaisia [[talonpoikaisto|talonpoikia]] tai [[porvaristo]]a kuvvaaviakuvaavia maalauksia pidettiin karkeina ja vähäarvoisina ranskalaisen 1600-luvun [[klassismi]]n silmissä.

Akateeminen väheksyntä muuttui 1700-luvulla ja 1800-luvulla 1600-luvun alankomaalaisia arkielämän kuvauksia pidettiin suuressa arvossa ja innoittavina. Ranskalaiset kriitikot Wattelet ja [[Denis Diderot]] nimittivät genre-maalareiksi taiteilijoita, jotka erikoistuivat esimerkiksi kukkien tai eläinaiheiden maalaamiseen. Laatukuvista alettiin puhua 1700-luvulla. Tuttujen ja sentimentaalisten aiheiden takia genremaalaukset olivat usein suosittuja porvariston tai keskiluokan keskuudessa. Englantilainen laatutukuvamaalari [[porvaristoWilliam Hogarth]]n taikehitti keskiluokanmoraalimaalauksen, keskuudessajossa hän viljeli muun muassa poliittista [[satiiri]]a ja yhteiskuntakritiikkiä.

Alankomaalaisia 1600-luvun arkielämän kuvauksia alettiin 1800-luvulla pitää suuressa arvossa ja innoittavina. Laatumaalaus tuli hyvin suosituksi 1800-luvun alkupuoliskolla, jolloin laatukuvat kehittyivät tunteenomaisiksi. Saksalaisen [[Carl Spitzweg]]in pienissä laatukuvissa on välähdyksiä [[biedermeier]]ajasta, maalauksellista huumoria ja ironiaa. [[Düsseldorfin koulukunta|Düsseldorfin koulukunnan]] kautta laatukuva-aiheet tulivat tunnetuiksi Suomessakin. [[Gunnar Berndtson]]iain voisalonkimaalaukset pitääovat suomalaisenasuomalaista genremaalarinalaatukuvamaalausta.