Versio 7. heinäkuuta 2008 kello 16.31 muokkaa VolkovBot (keskustelu \| muokkaukset) 166 484 muokkausta p Botti lisäsi: hu:T-limfocita ← Vanhempi muutos		Versio 17. elokuuta 2008 kello 20.17 muokkaa kumoa Lab-oratory (keskustelu \| muokkaukset) automaattiseulotut käyttäjät 16 415 muokkausta AWB Uudempi muutos →
Rivi 3: '''T-solut''' ovat lymfosyyttien eli [[imusolu]]jen toinen päätyyppi. T-solut syntyvät [[luuydin\|luuytimessä]] ja kypsyvät [[kateenkorva]]ssa. Ne auttavat tuhoamaan [[solu]]jen sisällä eläviä taudinaiheuttajia. Ne myös säätelevät puolustuskeinoja, joilla elimistö taistelee taudinaiheuttajaa vastaan. T-solut jaetaan pintarakenteen mukaan alaluokkiin, joista tärkeimmät ovat CD4- ja CD8-lymfosyytit. CD-4 -positiiviset solut ovat auttaja-T-soluja ja ne ~~mm.~~muun muassa erittävät immuunijärjestelmää ohjaavia [[sytokiini\|sytokiineja]]. CD-8 -positiiviset solut ovat tappaja-T-soluja (sytotoksisia T-soluja) ja ne tuhoavat [[infektio\|infektoituneita]] soluja. Muita alaryhmiä ovat muisti-T-solut, luonnolliset tappaja-T-solut (''natural killers T cells'' eli NKT-solut) ja säätelijä-T-solut. Sen sijaan NK-solut (luonnolliset tappajasolut, natural killers) eivät kuulu T-lymfosyytteihin, sillä niiden pinnalla ei ole erityisiä T-solureseptoreita. Rivi 9: T-solujen reaktiotapaa kutsutaan soluvälitteiseksi spesifiseksi immuunivasteeksi. Ne eivät tunnista mikrobien antigeenejä, vaan pääasiassa elimistön omia vahingoittuneita soluja. Kohdesolut tunnistetaan kudostyyppimolekyylien (MHC) avulla. Kaikissa elimistön soluissa on näitä kudostyyppimolekyylejä, jotka muodostuvat solun proteiinien pilkkoutumisessa syntyvistä [[peptidi\|peptideistä]]. Näiden molekyylien avulla solu ""esittelee" itse tuottamansa proteiinit. Kun solu alkaa tuottaa erilaisia proteiineja (~~esim.~~esimerkiksi virusproteiineja), muuttuu kudostyyppimolekyyli. T-solut tunnistavat muuttuneen molekyylin ja aloittavat solun tuhoamisen. ==Tappajasolut== Tappajasolut tuhoavat kohteensa (~~esim.~~esimerkiksi viruksen saastuttama solu tai syöpäsolu) rikkomalla sen solukalvon. Tämä tapahtuu [[perforiini]][[proteiini]]n avulla. Perforiinimolekyylit tarttuvat kalsiumionien vaikutuksesta solukalvoon ja muodostavat renkaan, niin että renkaan keskelle muodostuu solukalvon läpäisevä reikä. Soluun vuotaa suolaioneja, tuloksena solun turpoaminen ja lopulta halkeaminen ja kuolema. Tappajasolusta myös vapautuu tuhottavaan soluun perforiinireikien kautta [[entsyymi\|entsyymejä]] jotka nopeuttavat kohdesolun kuolemaa.

Ero sivun ”T-imusolu” versioiden välillä