Ero sivun ”Digitaalikamera” versioiden välillä

Digitaalikamerassa on valoherkkä [[CMOS-kenno|CMOS]]- tai [[CCD-kenno]]. [[Valoherkät kennot]] ovat suorituskyvyltään ja toimintatavaltaan erilaisia. Kenno koostuu pienistä valoherkistä kuvapisteistä, joita nimitetään pikseleiksi. Kuvapisteiden määrä ilmaistaan miljoonina pisteinä eli megapikseleinä. Tavallisen kuluttajan kannalta riittävään laatuun päästään digitaalikameroilla, joissa on kaksi megapikseliä tai enemmän. Harrastajaluokan kameroissa on yleensä viidestä kahdeksaankymmeneen megapikseliä. Ammattikäyttöön tarkoitetuissa kameroissa on yleensä kuudestayli kolmeentoistakuusi megapikseliä.

Kuvanlaatuun vaikuttaa kuvapisteiden määrän lisäksi myös kennon fyysinen koko. Kuluttajakameroissa kenno on erittäin pieni, esimerkiksi kuvassa olevassa [[Canon]]in pokkarimallissa kenno on 7,2 mm x 5,3 mm eli alle 5 % kinofilmiruudun koosta. Harrastajaluokan kameroissa kenno on yleensä alle 40 % 35 mm filmiruudun koosta. Ammattilaiskameroissa käytetään yleensä kennoja jotka ovat kooltaan 70 % tai 100 % 35 mm filmiruudun koosta.

Fyysisesti suurempikokoisella kennolla myös kuvapisteet ovat samalla resoluutiolla suurempia. Tällöin yksittäiseen pisteeseen voidaan kerätä enemmän valoa ilman kuvan puhkipalamista. Maksimivalotuksen nostaminen lisäävähentää kuvankohinan kontrastia,osuutta signaalissa. [[Kohina]]sta johtuva kuvan rakeisuus on tällöin pienempi verrattuna megapikselimäärältään samankokoiseen, mutta fyysisesti pienempään kennoon.

Suurempi kenno ei kuitenkaan itsessään kerää enempää valoa kuin pienempi kenno. Kennolle tulevan valon määrä riippuu käytetystä objektiivista, jolloin isomman kennon hyödyntämiseksi tarvitaan suurempi objektiivi(ja taikalliimpi) pidempi valotusaikaobjektiivi.

Objektiivin polttoväli kertoo sen, kuinka paljon objektiivi taittaa valoa, eli käytännössä että kuinka suuresta kuvakulmasta tuleva valo osuu kennolla kuinka kauas kennon keskipisteestä. Koska kameroissa on eri kokoisia kennoja, on vakiintuneeksi tavaksi tullut usein laskea polttovälin vaikutusta kuvakulmaan suhtetutettua 35mm. filmiä vastaavaksi, jolloin voidaan tehdä vertailuja erikokoisten kennon sisältävien kameroiden kuvakulmien välillä. Digikameran kennon halkaisijan suhdetta 35mm filmin halkaisijaan (43.27 mm) kutsutaan polttovälikertoimeksi tai croppikertoimeksi.

Taskukameroissa tyypillisesti ilmoitetaan objektiivin polttoväliksi sen 35mm filmiä vastaava polttoväli,. eikäOikea polttoväli on merkitty objektiivin oikeaareunaan, mutta sen merkitys ei selviä ellei kennokoko ole polttoväliätiedossa. Järjestelmäkameroiden objektiiveille sen sijaan ilmoitetaan niiden oikea polttoväli, jolloin kuvakulman vertalussavertailussa pitää ottaa huomioon kameran polttovälikerroin.

Tyypillisessä pienessä taskukamerassa on n. 5.5-16.5mm polttovälin linssi, joka vastaa n. 36-108 mm polttoväliä filmikamerassa( (kennon halkaisija on n. 6.3 kertaa filmin halkaisijaa pienempi, eli kamerassa on tällöin kolminkertainen zoom ja sen croppikerroin on 6.3 )

niille on saatavissa esimerkiksi sekä 70-200mm että 16-45 mm linssejä, joilla molemmilla on suurin piirtein sama zoom-kerroin 2.8 mutta kuva-alan ero on melkein 520-kertainen.

Objektiivin aukkoluku ilmaisee, kuinka suuressatehokaasti kulmassaobjketiivi kohteestasiirtää lähtevävaloa valo (suhteessa suoraan linjaan kohti kameraa) vielä osuu kameran linssiin ja menee kamerankohteesta kennollekuvakennolle.

Mitä isompi aukko kamerassa on, sitä enemmän valoa pääsee kennolle, ja sitä hämärämmässä kameralla vielä saa kuvan, sitä epäherkempi kameran kenno voi olla tai sitä lyhyemmällä valotusajalla selvitään. Koska aukon pinta-ala on neliöllisesti verrannollinen aukon halkaisijaan, kennolle tulevan valon määrän kaksinkertaistamiseen riittää aukon halkaisija 1.4-kertainen suurentaminen. Aukkolukujen sarja on standardoitu: f/1, 1.4, 2, 2.8, 4, 5.6, 8, 11, 16, 22, 32, 45, 64, 90

Kameran valo taittuu tarkasti kennolle vain etäisyydeltä, johon kamera on tarkennettu. Mitä suurempi aukko kamerassa on, sitä enemmän erilaisissa kulmissa valo voi tulla kameraan, ja sitä enemmän eri etäisyyksiltä mutta samasta suunnasta tuleva valo osuu kennolla eri paikkaan, aiheuttaen kuvaan syvyysepätarkkuutta;. Mikäli halutaan kuvan olevan mahdollisimman tarkka erilaisille etäisyyksille, joudutaan tästä syystä aukkoa pienentämään. Toisaalta suuren valovoiman omaavia objektiiveja käytetään tarkoituksella myös taustan pehmentämiseen; kohde saadaan erottumaan taustasta koska tausta sumenee, ja vain itse kohde, johon objektiivi on tarkennettu, on tarkka.

KaikkeinFysikaalisesti tärkein objektiivin käytännön valovoimasta kertovatärkeä mitta on aukon todellinen pinta-ala, joka riippuu polttovälistä ja aukkoluvusta. Pinta-ala saadaan aukon halkaisijasta, joka on laskettavissa aukkoluvusta ja polttovälistä. Taskukamerassa voi aukko olla polttovälillä 12 mm esimerkiksi f/4.0, jolloin aukon todellinen halkaisija on 3 mm (12 mm / 4,0). Vastaavalla kuvan rajauksella edullisessa järjestelmäkamerassa saattaa olla mukana tulevan zoom-objektiivin polttoväli 40 mm ja aukkoluku f/4, jolloin aukon todellinen halkaisija on 10 mm.

Edeltävän esimerkin tilanteessa aukkoluvut ovat samat kummallakin kameralla. Järjestelmäkameran objektiivi kuitenkin kerää noin kymmenkertaisen määrän valoa, koska sen aukon pinta-ala on kymmenkertainen. Tämä tekeevalo suuremmallajakautuu optiikallakuitenkin varustetusta kamerasta huomattavasti herkemmän hämärässä. Lisäksi jos tilalle vaihdetaan kiinteäpolttovälinen 50 mm f/1.4 -objektiivi, sen aukonkymmenkertaiselle pinta-alaalalle onkuvakennolla, edelleenjoten kymmenkertainenvalotiheys edellisenkennolla esimerkin(ja perus-zoomiin verrattuna. Todellinen valovoimavaloherkkyys) on silloinsama siiskummassakin satakertainenkamerassa. kompaktikameraan verrattuna.

RAW-tiedostomuotojen kameramerkkikohtaisesta runsaudesta johtuen kuvankäsittelyohjelmistoja valmistava [[Adobe Systems|Adobe]] on esitellyt oman RAW-formaattinsa ''Digital Negative'' (DNG) toivoen digitaalikameravalmistajien ryhtyvän tukemaan sitä. Ainakin Pentax on ottanut käyttöön DNG-formaatin.