Ero sivun ”Painovapaus” versioiden välillä

'''Painovapaus''' on [[kansalainen|kansalaisille]] kuuluva [[oikeus]] ajatusten esittämiseen [[painotuote|painotuotteessa]] ilman erityistä [[viranomainen|viranomaisen]] lupaa tai ennakkotarkastusta. Monet yhdistävät siihen myös muiden rajoitusten vähyyden ja muidenkin viestimien (esim.esimerkiksi sähköisten) toiminnan vapauden.

Tekstien ennakkotarkastus (ja sen myötä niiden muuttaminen tai kieltäminen) oli jossain määrin käytössä lähes kaikkialla, etenkin vallankumouksellisten irtokirjasinten keksimisen (1453) jälkeen. Eurooppa oli pitkään jakautunut moniin pieniin valtioihin, minkä vuoksi täällä kansalaiset saattoivat kilpailuttaa valtioita ja pienempiä vasallikuntia muuttamalla maasta toiseen laajemman vapauden perässä. Tämän ansiosta lähes aina löytyi maita tai kreivikuntia, joissa mm.muun muassa uskon- ja ilmaisunvapaus olivat laajempia ja valtion kontrolli kevyempää. Mm. Hollanti ja Englanti olivat usein edelläkävijöitä, joskus esim.esimerkiksi eräät Saksan ruhtinaskunnatkin. Valistusajattelijat usein pakenivat maasta toiseen tarpeen vaatiessa.

Vuosina 1809-1917 Suomi oli Venäjän vallan alla. Vuoteen 1905 asti (tosin 1865-7 ennakkosensuuri oli lakkautettu) paikalliset painoasiamiehet tarkastivat painotuotteet, mutta julkaisija saattoi valittaa painoasiain ylihallitukselle. Ylihallitus tai kenraalikuvernööri viime kädessä varoitti tai lakkautti lehtiä, mm.muun muassa nuorsuomalaisten pää-äänenkannattaja Päivälehden moneen kertaan [[ensimmäinen sortokausi|ensimmäisen sortokauden]] (1899-1905) aikana; viimeisen lakkautuksen jälkeen se muutti nimensä [[Helsingin Sanomat|Helsingin Sanomiksi]]. Kirjakaupat, kirjastot ja muu vastaava toiminta olivat myös luvanvaraisia.

Venäjällä Japanille hävityn sodan jälkeen voimistunut tyytymättömyys levisi Suomeenkin loppusyksystä 1905 mm.muun muassa mielenosoituksina, kokoontumisina ja [[suurlakko]]na etenkin oppositiossa olleiden [[perustuslailliset|perustuslaillisten]], aktivistien ja työväestön toimesta. Perustuslaillisten henkinen johtaja [[Leo Mechelin]] kirjoitti julistuksen, jonka tsaari sisällytti 4.11.1905 antamaansa [[Marraskuun manifesti]]in suomalaisten lepyttämiseksi. Julistus sisälsi vaatimukset eduskuntauudistuksesta, paino-, lausunto-, yhdistymis- ja kokoontumisvapaudesta sekä ennakkosensuurin välittömästä päättymisestä. Viimeksi mainittu toteutui heti ja muut periaatteessa seuraavana vuonna. Uusi, Mechelinin johtama perustuslaillisista koostunut [[senaatti]] (hallitus) hyväksytti valtiopäivillä [[20. elokuuta]] [[1906]] perustuslain lausunto-, [[kokoontumisvapaus|kokoontumis]]- ja [[yhdistymisvapaus|yhdistymisvapaudesta]]. Siinä säädettiin muun muassa, että Suomen kansalaisilla on sanan vapaus sekä oikeus kirjoituksen ja kuvallisen esityksen painosta julkaisemiseen kenenkään siitä ennakolta estämättä. Tosin myöhempiä, yksityiskohtaisempia lakeja Mechelinin hallitus ei enää saanut hyväksytetyiksi, minkä vuoksi viranomaisille jäi poliittista pelivaraa, ja perustuslaillisten vaalitappion jälkeen [[toinen sortokausi|toisena sortokautena]] 1908-17 käytännön rajoitukset kovenivat jonkin verran.

[[4. tammikuuta]] [[1919]] annettu painovapauslaki viimeisteli painovapauden yksityiskohdat. Itsenäisyyden aikana on periaatteessa vallinnut painovapaus, etenkin ennakkosensuurista, [[sotasensuuri]]a (1939–1947) lukuun ottamatta. Käytännössäkin rajoituksia on pääosin lievennetty, esim.esimerkiksi epäsiveellisen materiaalin osalta. Etenkin 30-luvulla toisinaan kiellettiin yhteiskuntajärjestystä tai kristinuskoa pilkkaavia tekstejä (etenkin vasemmistolaisia). Vastaavasti [[suomettuminen|suomettumisen]] aikana vallitsi "itsesensuuri", jolloin lehdet ja kustantamot välttivät julkaisemasta [[sosialismi]]a tai [[kommunismi]]a arvostelevia tai Neuvostoliiton todellisuudesta kertovia tekstejä, kuten – poikkeustapauksissa usein vasemmistopuolueet tai presidentti [[Urho Kekkonen]] nostivat metelin. Esim. pääministeri [[Kalevi Sorsan]] toiveesta [[Suomen Sosialidemokraattinen Puolue|SDP]]:tä lähellä oleva kustannusosakeyhtiö [[Tammi]] jätti [[Aleksander Soltshenitsyn]]in [[Vankileirien saaristo]]n julkaisematta. Tammi tosin oli julkaissut muita Neuvostoliittoa arvostelevia tekstejä.

Vielä nytkään kansanryhmää vastaan kiihottavaa materiaalia ei saa julkaista ja tekijänoikeuksien suojaa ei saa rikkoa. Lisäksi paino- ja sananvapautta rajoittavat mm.muun muassa pykälät herjauksesta, solvaamisesta ja yksityisyyden suojasta, epäsiveellisyydestä ja "jumalanpilkkakiellosta".

== LähteitäLähteet ==