Ero sivun ”Liitepartikkeli” versioiden välillä

Liitepartikkeli ''–kO'' merkitsee kysymystä: ''Tuleeko hän tänne?''. Siksi sitä kutsutaan myös kysymysliitteeksi<ref>ISK § 126.</ref>. Se mukautuu sen sanan [[vokaalisointu]]un, johon se liittyy. Takavokaalisissa sanoissa sen äänneasu on ''–ko'', esim.esimerkiksi ''Onko se tullut?'' Etuvokaalisissa sanoissa äänneasu on ''–kö'', esim.esimerkiksi ''Sekö se oli?'' Kysymysliite liittyy tavallisesti lauseen ensimmäisen jäsenen loppuun, mutta voi puheessa esiintyä muuallakin: ''Ajatus oli sekö, että aloitetaan kysymyksistä?'' <ref>ISK § 133.</ref>. Kysymyspartikkelin vastineita voidaan löytää kaikista [[itämerensuomalaiset kielet|itämerensuomalaisista kielistä]]<ref>Ahlqvist s. 221.</ref>.

''–s'' on sävypartikkeli, joka on nykykielessä myös luettava liitepartikkelien joukkoon. Sitäkin käytetään jonkinlaisena lieventävänä, pehmentävänä liitteenä kysymyksissä ja käskyissä, ja se antaa usein tuttavallisen sävyn: ''Sinäkös siellä olet? Mitäs tämä on? Tulepas tänne.'' Kysymyksissä s-partikkeli tuo lausumaan lisämerkityksen "oikein" tai "oikeastaan": ''paljonkos kello on''? Verbeillä ''-s'' voi liittyä [[imperatiivi]]n yksikön ja monikon 2. persoonan esiintymiin (''tules, tulkaas'') ja [[passiivi]]n [[preesens]]iin (''mennääs''). Se voidaan liittää myös useimpiin kysymyssanoihin (esim.esimerkiksi ''mitäs, missäs''), mutta ei aina suoraan, kuten sanassa ''miksikäs''. Lisäksi ''-s'' esiintyy partikkelissa ''ettäs''. Partikkeli ''-s'' liittyy tavallisesti lauseen ensimmäisen jäsenen loppuun ja esiintyy tavallisesti päälauseessa. Se sävyttää koko lausumaa, ei vain sitä sanaa, johon se on kiinnittynyt.

Fokuspartikkelina toimivat ''–kin'' ja ''–kAAn'' sijoittuvat normaalisti muiden liitepartikkeleiden edelle. Mitkään ''kin-'' tai ''kAAn''-partikkelin sisältävät yhtymät eivät kuitenkaan ole yleisiä, ja osa niistä esiintyy pelkästään joissain murteissa. Tavallisimpia ovat ''-kin + -hAn, -kin + -kO, -kAAn + -kO'', esim.esimerkiksi ''rahatkinhan, nekinhän, kesälläkinkö, sitäkäänkö''. Silloin kuin ''-kin'' ja ''-kO'' esiintyvät yhdessä, niillä voi olla myös päinvastainen järjestys: ''kesälläkökin, hänkökin''.<ref>ISK § 138.</ref>

Suuri osa niistä on pronomineja, adverbeja tai partikkeleita. Esimerkiksi vakiintuneita sanoja ovat ''etenkin, jotenkin, ainakin, kerrankin, sittenkin; kumminkaan, koskaan, milloinkaan; kunhan, tottahan; jopa, vaikkapa, vieläpä.'' Monet vakiintuneet ''–kin'' ja ''–kAAn'' –sanat ovat pareja, esim.esimerkiksi ''ainakin ~ ainakaan, kuitenkin ~ kuitenkaan, tietenkin ~ tietenkään, varsinkin ~ varsinkaan''. <ref>ISK § 137.</ref>

*{{Kirjaviite | Tekijä = Ahlqvist, August| Nimeke = Suomen kielen rakennus| Vuosi = 1877| Kappale = | Sivu = | Selite = |Julkaisupaikka = Helsinki| Julkaisija = Suomalaisen Kirjallisuuden Seura| Tunniste = | www = | www-teksti = | Tiedostomuoto = | Viitattu = |Kieli = }}

ISK = *{{Kirjaviite | Tekijä = Hakulinen, Auli et al. | Nimeke = Iso suomen kielioppi| Vuosi = 2004| Kappale = | Sivu = | Selite = SKS:n toimituksia (SKST) 950|Julkaisupaikka = Helsinki| Julkaisija = Suomalaisen Kirjallisuuden Seura| Tunniste = ISBN 951-746-557-2| www = | www-teksti = | Tiedostomuoto = | Viitattu = |Kieli = }}

*{{Kirjaviite | Tekijä = Penttilä, Aarni| Nimeke = Suomen kielioppi| Vuosi = 1963| Kappale = | Sivu = | Selite = |Julkaisupaikka = Porvoo| Julkaisija = WSOY| Tunniste = | www = | www-teksti = | Tiedostomuoto = | Viitattu = |Kieli = }}