Versio 5. toukokuuta 2008 kello 15.21 muokkaa Haltiamieli (keskustelu \| muokkaukset) seulojat 70 517 muokkausta p w ← Vanhempi muutos		Versio 9. elokuuta 2008 kello 17.21 muokkaa kumoa 85.23.112.104 (keskustelu) Ei muokkausyhteenvetoa Uudempi muutos →
Rivi 6: Sanan pohjana on [[Kreikan kieli\|kreikan]] ''triptykhon'', kolminkertainen. Antiikin aikainen vastine triptyykille oli kolmen saranoidun tai yhteen sidotun, kirjoittamiseen käytetyn [[vahataulu]]n yhdistelmä. ==Triptyykin historia== Kuolleiden sankarien kunnioittaminen on hyvin vanha tapa. Niinpä kristitytkin halusivat rakentaa kirkkonsa uskonsa vuoksi surmattujen henkilöiden eli marttyyrien haudan päälle. Erityisesti jumalanpalveluksen keskuspaikkana toimiva [[alttari]] haluttiin sijoittaa tällaisen haudan päälle. Yhteys hautaan voitiin tällöin saada aikaan uskontunnustuksella alttarin edessä. Toinen tapa oli tehdä alttarista laatikkomainen ja sijoittaa sen sisään [[pyhäinjäännös]] eli [[pyhimys\|pyhimyksen]] maalliset jäännökset. Alttarin etu- tai takasivuun tehtiin ikkuna, josta pyhäinjäännös näkyi. Näin haluttiin kunnioittaa marttyyriä ja säilyttää uskonyhteys häneen. Pyhimyksen ruumiista uskottiin myös välittyvän parantavaa voimaa sitä koskettaviin tai sen lähellä oleviin ihmisiin. Ensimmäiset tiedot tästä kultista ovat noin vuodelta 250 j.Kr. Keskiajalla oli yleistä pitää kirkossa [[Pyhäinjäännös\|pyhäinjäännöksiä]]. Jos kirkossa oli muita kirkkoja vähäisempi pyhäinjäännös, haluttiin korvikkeeksi tehdä alttarin takareunasta kohoava kaunis maalaus, [[retaabeli]]. Se edellytti että samaan aikaan tapahtui muutos alttarin paikassa. Aiemmin alttari saattoi sijaita keskellä kirkon [[keskilaiva]]a tai keskilaivan ja kirkon itäpäässä olevan puoliympyränmuotoisen [[apsis\|apsiksen]] välissä. Alttari siirrettiin lähelle kirkon itäseinää, jolloin sen takana oli oiva paikka [[hartauskuva\|hartauskuville]]. Seinämien koko kasvoi vähitellen ja niiden kehyksiin alettiin liittää veistoksia. Maalausten näyttävyyttä lisättiin kiinnittämällä sivuille pienemmät maalaukset. Tällaista kolmesta osasta koostuvaa maalausta kutsutaan triptyykiksi.▼ Kristinuskon levitessä ei uusia kirkkoja voitu enää rakentaa marttyyrin haudan päälle. Roomalainen oikeus ja monet paavit nimittäin kielsivät ruumiiden siirrot. Siksi alttarille tuotiin välillisiä pyhäinjäännöksiä kuten pala kangasta, joka on koskettanut pyhimystä ([[brandae]]), [[Jordanjoki\|Jordanjoen]] vettä tai pyhän paikan maata ([[eulogiae]]). Pyhäinjäännös sijoitettiin koristeelliseen rasiaan alttarille. Sitä kannettiin myös kulkueissa ja palvottiin erityisesti kirkollisina juhlapäivinä. Alttaripöydän takalaitaan tehtiin usein matala koroke, jonka päälle asetettiin risti, kynttilänjalat ja [[pyhäinjäännöslipas]]. Pyhäinjäännöskultti saavutti huippunsa 1100- ja 1200-luvuilla [[pyhiinvaellus\|pyhiinvaellusten]] yleistyessä. ▲Jos kirkossa oli muita kirkkoja vähäisempi pyhäinjäännös, haluttiin korvikkeeksi tehdä alttarin takareunasta kohoava kaunis maalaus, [[retaabeli]]. Se edellytti että samaan aikaan tapahtui muutos alttarin paikassa. Aiemmin alttari saattoi sijaita keskellä kirkon [[keskilaiva]]a tai keskilaivan ja kirkon itäpäässä olevan puoliympyränmuotoisen [[apsis\|apsiksen]] välissä. Alttari siirrettiin lähelle kirkon itäseinää, jolloin sen takana oli oiva paikka [[hartauskuva\|hartauskuville]]. Seinämien koko kasvoi vähitellen ja niiden kehyksiin alettiin liittää veistoksia. Maalausten näyttävyyttä lisättiin kiinnittämällä sivuille pienemmät maalaukset. Tällaista kolmesta osasta koostuvaa maalausta kutsutaan triptyykiksi. Tyypillisen triptyykin keskiosana on kiinteä kehystetty maalaus. Keskiosan molemmille sivuille on saranoitu maalaus, joka kehyksineen on yhtä korkea kuin keskiosa, mutta jonka leveys on vain puolet keskiosan leveydestä. Maalausten muota on suorakulmainen keskiosan ollessa usein muodoltaan lähes neliömäinen. [[laitakuva\|Laita-]] eli [[siipikuva]]t voidaan kääntää keskiosan päälle. Näin maalaukset saadaan suojaan ja voidaan säädellä sitä milloin kuvia voidaan uskonnollisessa tilaisuudessa katsella. Rivi 27 ⟶ 25: Yksi kuuluisimmista [[Suomi\|suomalaisista]] triptyykeistä on [[Ateneum (museo)\|Ateneum]]issa näytteillä oleva [[Akseli Gallen-Kallela]]n maalaama [[Aino-taru]] vuodelta 1891. ==Triptyykit nykyään== Moni taiteenala käyttää nykyisin triptyykki-sanaa. Sillä voidaan tarkoittaa melkein mitä tahansa kolmiosaista teosta.

Ero sivun ”Triptyykki” versioiden välillä