Ero sivun ”Karhunpalvonta” versioiden välillä

'''Karhunpalvonta''' on [[ihminen|ihmisen]] suhtautumista [[karhu]]un yliluonnollisena [[olento|olentona]]. [[Karhu]] on suurin [[petoeläin]] [[subarktinen ilmasto|subarktisella]] ja [[kylmä vyöhyke|kylmällä ilmastovyöhykkeellä]] ja lukuisat näiden alueiden kansat ovat vanhastaan pitäneet karhua jumalaisena olentona.

[[15. heinäkuuta|15. Heinäkuuta]] [[1640]] vietettiin [[Turku|Turun]] akatemian vihkimisjuhlaa. Mukana juhlassa oli [[Pietari Brahe]], sekä muu Suomen kerma: Korkeimmat [[virkamies|virkamiehet]], [[ritari|ritarit]], [[aatelinen|aateliset]], [[professori|professorit]].

Mukana vihkimisjuhlassa oli myös [[piispa]] [[Isak Rothovius]] (1572-1652) Rothovius piti juhlassa niinsanotun "Suuren Juhlasaarnansa". Hän kuvaili värikkäin sanoin "suomalaisten [[taikausko|taikauskoisia]] menoja", joita hän myös nimitti [[perkele|perkeleen]] palvelemiseksi. Piispan mukaan sairastuessa etsittiin apua "perkeleeltä". Rothovius puuttui myös saarnassaan suomalaisten karhuriitteihin: "När the fånga en biörn/skola the i mörkret göra itt gästebudh/dricka biörnens skål vthur hufwudskallen/låta och murra såsom biörnen låter/således skola the så ytterligare lycka. - Karhua pyytäessään he kuuluvat pimeydessä panevan pystyyn pidot, juovan karhun [[pääkallo|pääkallosta]], murisevan niin kuin karhu murisee, ja niin he kuuluvat hankkivan lisää pyyntionnea". Maininta oli solvausmielessä esitetty, jossa ennustettiin Suomen siirtymistä korkean [[kulttuuri|kulttuurin]] piiriin. Tämä oli myös ensimmäinen kuvaus suomalaisten karhukultista. Rothovius arveli, että akatemian perustaminen olisi voitto muinaiskulttuuria vastaan ja uusi [[kulttuuri]] ottaisi vallan.

[[Christian Salmenius]] (1700-1791) kertoi teoksessaan 'Historisk och oeconomisk beskrifning öfver Calajoki sockn uti Österbotn' pohjalaisesta karhunpeijaisriitistä: "He täyttivät karhun kallon [[olut|oluella]], ripustivat sen johonkin puunoksaan, ja koko ajan kallon siellä riippuessa ja muutaman juomatipan noruessa siihen jätetyistä pienistä aukoista, he pitivät hauskaa, kumartelivat karhun päätä tai puhuttelivat sitä. Tapa kunnioittaa ruumista irrotettua karhunpäätä ja sitten haudata se suurin ja komein menoin on sekin [[pappi|pappien]] toimenpitein lopetettu."

Vanhojen tuntemattomien tekstien mukaan kun karhu tapettiin ja nyljettiin metsässä, [[liha]] ja [[nahka]] vietiin [[kylä|kylään]]. Sen jälkeen ihmiset sopivat paikan ja päivän Couvon päälisille, eli häille. Näihin menoihin kerättiin [[vilja|viljaa]] oluen ja [[viina|viinan]] keittämistä varten. Kun päivä oli tullut, kansa kokoontui pyhävaatteissaan sovittuun taloon, jossa määrättiin karhun kunniaksi poika [[sulhanen|sulhaseksi]] ja morsiuspukuun pukeutunut tyttö [[morsian|morsiameksi]]. Häissä tarjottiin Karhun omaa lihaa [[hernekeitto|hernekeiton]] kera. Kun karhunpään kantaja saapui eteisen kynnykselle, hänen sanotaan sanovan seuraavat sanat: "Pois olcon poijat porstuasta, pijat pichti-puoli-sista, hyvän tullessa tupan, autuan sisälle astuisa" Näillä sanoilla oli tarkotus häätää pois tuvasta pojat ja tytöt jotka eivät ymmärtäneet pyhän merkitystä, jona ihmiset pitivät karhunkalloa. Kaiken täytyi tapahtua vakavasti ja pyhästi, jotta ei tarvinnut pelätä metsänjumalan vihaa seuraavalla karhunkaatokerralla metsässä.

Vati, jossa karhunpäätä pidettiin laitettiin kunniapaikalle [[pöytä|pöydän]] päähän. Sen jälkeen juhlaväki istui pöytään. Morsian ja sulhanen pöydän päähän. Ruokailun päättyessä juotiin hetken aikaa sekä laulettiin [[runo]], jolla pyydettiin karhua: