'''Celesta''' [tšelesta] (latina:[[latinan kieli|lat.]] ''caelestis'', taivaallinen) on kosketinsoitin, jota käytetään toisinaan sinfoniaorkestereissa. Siinä on [[piano]]n koskettimisto ja koneisto (jossa vasarat lyövät metallisia levyjä), mutta ääni muistuttaa [[kellopeli]]n ääntä. Soittimen patentoi [[Auguste Mustel]] vuonna [[1886]] [[Pariisi]]ssa.
SuureenHeikkoäänisenä orkesteritekstuuriinsoittimena celesta peittyy helposti peittyysuureen heikkoäänisenäorkesteritekstuurin soittimenaalle. Ääntä voivoidaan kuitenkin vahvistaa sähköisesti. Celestan ääniala on useimmiten 4-54–5 oktaavia, jostaja matalin ääni on usein c1[[keski-C|c<sup>1</sup>]]. Celesta nuotinnetaan [[basso]]- ja [[diskantti]]avaimille, mutta se soi [[oktaavi]]n kirjoitettua korkeammalta.
Muun muassa [[Giacomo Puccini]] ja [[Richard Strauss]] käyttääkäyttävät Celestaacelestaa oopperoissan ja [[Gustav Mahler]] sinfonioissaan. [[Pjotr Tšaikovski]]n säveltämä ''[[Pähkinänsärkijä]]'' ([[1892]]) kuuluu varhaisimpiin teoksiin, joissa on käytetty celestaa.
[[Pjotr Tšaikovski]]n säveltämä ''[[Pähkinänsärkijä]]'' ([[1892]]) lienee yksi varhaisimmista teoksista, jossa on käytetty celestaa.
