Ero sivun ”Bartholomew Roberts” versioiden välillä

Tämän jälkeen miehistön runko koostui vain kaikkein luotettavimmista miehistön jäsenistä. Roberts, jonka tunnisti kultamedaljongistaan, sekä suuren suuresta punaisesta hatustaan tajusi, että ylpeys luo itsekunnioitusta, ja itsekunnioitus mahdollistaa rohkeuden. Niinpä hän teetti oman lipun jossa komeili hänen nimikirjaimensa. Miehistö sai tietää, ettei sen tarvinnut pelätä mitään vastaan tulevaa laivaa. Kun aikaa kului black bart oli pelätty missä siihen ikinä törmäsikään, ja useimmiten hänen uhrinsa antautuivat taisteluitta. Bart suosikin nimenomaan nopeita aluksi, joilla kyettiin tehokkaasti ajamaan vastustajia takaa.

 

 

Pakoreissusta selviydyttyään Roberts suuntasi Newfoundlandin kylmille vesille. Roberts kaappasi nopealla aluksellaan useita aluksia, herättäen pelkoa alueella sekä kasvattaen samalla miehistöään. Tapana nimittäin oli lisätä miehistöä kauppalaivojen miehistön avulla. Tämän jälkeen Roberts hyökkäsi ferrylandin satamaan missä valtasi 12 alusta. Kesällä 1720 Roberts hyökkäsi laajempaan Tropassyn satamaan. Lähestyessään satamaa Roberts nosti oman lippunsa salkoon jolloin kaikki kaupungin puolustajat lähtivät karkuun. Kaupunki ja 22 alusta oli näin täysin Robertsin hallussa. Uhkaamalla polttaa alukset Roberts pystyi kiristämään kapteeneja tulemaan joka aamu luokseen aamupalalle. Merirosvot juhlivat koko kesäkuun kaupungissa eikä minkäänlaista vastarintaa syntynyt. Kaupungin naiset olivat koko tuon ajan merirosvojen omaisuutta, samoin kaikki muu arvotavara. Heinäkuun lopulla Bartholomew lähti sytytettyään alukset palamaan. Yhden prikin ja yhden kaljuunan Roberts piti itsellään. Priki oli nopea, kaljuuna taas tulivoimainen. Näillä kahdella aluksella Roberts kaappasi vielä monta alusta, ennen kuin siirtyi talveksi länsi-intian saaristoon. Matkalla häneen liittyi La Palisse, joka oli tosin pelkurimaisesti paennut Barbadoksella.