Ero sivun ”Toinen ristiretki” versioiden välillä

[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
QWerk (keskustelu | muokkaukset)
Ei muokkausyhteenvetoa
QWerk (keskustelu | muokkaukset)
Ei muokkausyhteenvetoa
Rivi 34:
=== Taistelut ja ongelmat Anatoliassa ===
Konrad jakoi armeijan kahteen divisioonaan. Hän itse asettui yhden johtoon, mutta tälle divisioonalle kävi huonosti, sillä seldžukit tuhosivat sen lähes täydellisesti [[25. lokakuuta]] [[1147]] [[Dorylaeumin taistelu (1147)|Dorylaeumissa käydyssä taistelussa]]. Saksalaisdivisioonasta jäljellejääneet näkivät parhaimmaksi perääntyä takaisin Konstantinopoliin. Matkalla Konstantinopoliin saksalaiset joutuivat jatkuvasti turkkilaisten ahdistelimiksi, ja Konrad itsekin vahingoittui.
Saksalaisten toista divisioonaa johti Konradin velipuoli piispa [[Otto Freisingilainen]], joka oli valinnut reitikseen Manuelin suosittamaa Välimeren suuntaista rannikkoreittiä. Oton johtama jalkaväkidivisioona tuhottiin Konradin joukkojen tapaan vuoden [[1148]] alkupuolella.
 
Ranskalaiset tapasivat Konradin joukkojen jäänteet Nikaiassa ja he yhdistivät joukkonsa. Ludvigin ja Konradin joukot ajattelivat parhaimmaksi noudattaa Manuelin suositusta ja kulkea Oton jalanjälkiä rannikkoa pitkin. Vuoriston rankat talviolosuhteet ja turkkilaisten ahdistelut [[Efesos|Efesoksessa]] joulukussa aiheuttivat ristiretkeläisille menetyksiä., Tappioidenmutta vähentämiseksitaistelut Ludvigolivat suuntasiranskalaisten joukkonsaja [[Antalya|Attaliaan]],saksalaisten jonkakannalta elintarvikevarastotvoitokkaita. olivatNäillä pahaksipaikkeilla onneksiKonrad erittäinIII niukat.tuli Paroniensairaaksi mielestäja matkaahän tulisihalusi jatkaapalata AntioikiaanKonstantinopoliin. meriteitse,Sotilaat sillähän muutenjätti joukotLudvigin eiväthuomaan. selviäisiMatka hengissä.jatkui Ludvigeteenpäin suostuija merimatkaan,tammikuussa mutta1148 kaupunginhe laivastostaolivat eijo riittänyt[[Denizli|Laodikeassa]], kylliksisuunnilleen aluksiasamaan ristiretkeläisille,aikaan minkäja vuoksisamalla jalkaväkialueella joutuiOton jäämäänjohtama poisjalkaväkidivisioonan matkasta.matka loppui, Sekun koituiturkkilaiset heidäntuhosivat kohtalokseensen.
 
Elintarvikepulan kitkemiseksi Ludvig suuntasi joukkonsa [[Antalya|Attaliaan]], jonka muonavarastot olivat pahaksi onneksi erittäin niukat. Asiaa ei parantanut se, että turkkilaiset polttivat heidän edellään maata ja tuhosivat ruokavarastoja. Tätä aiemmin ranskalaiset olivat joutuneet turkkilaispiirityksen saartamiksi. Odo Deuililaisen mukaan Ludvig kiipesi kallion huipulle ja vähät välitti turkkilaisuhasta. Hänen onnekseen turkkilaiset eivät lopulta hyökänneet ja matka Attaliaan jatkui. Paronien mielestä matkaa tulisi jatkaa Antioikiaan meriteitse, sillä maareittiä pitkin joukot eivät selviäisi hengissä määränpäähän asti. Ludvig suostui merimatkaan, mutta hänen tilaamista aluksista vain osa saapui kovan merenkäynnin takia ajallaan Attaliaan. Alusten puutteen vuoksi jalkaväki joutui jäämään pois matkasta. Se koitui heidän kohtalokseensa: joko turkkilaiset tai taudit tekivät heistä selvää.
 
=== Matka Jerusalemiin ===