|
'''Tasaviritys''' on soittimien [[viritysjärjestelmä]], jossa [[oktaavi]] jaetaan tasaisesti joukkoon sävelaskelia siten,niin että jokainen sävelten väli on yhtä suuri. Välien yhtäsuuruus tarkoittaa, että jokainen kahden peräkkäisen sävelen [[taajuus|taajuuksien]] suhde on vakio. Puhuttaessa tasavireisyydestä tarkoitetaan yleensä, että oktaavi on jaettu 12 osaan (<sup>1</sup>/<sub>12-osa</sub> oktaavia on [[puolisävelaskel]]). Tämä merkitsee, että puoliaskelen päässä toisistaan olevien sävelten taajuuksien suhde on <math>\sqrt[12]{2}</math> ≈ 1,05946 ja esimerkiksi kvintin (seitsemän puoliaskelen) päässä toisistaan olevien sävelten taajuuksien suhde on <math>\sqrt[12]{2^7}</math> ≈ 1,49831. Tämä siis poikkeaa jonkin verran puhtaasta kvintistä, jossa suhde on <sup>3</sup>/<sub>2</sub> eli 1,5.
\sqrt[12]{2}</math> ≈ 1,05946, ja esimerkiksi kvintin (seitsemän puoliaskelen) päässä toisistaan olevien sävelten taajuuksien suhde on <math>\sqrt[12]{2^7}</math> ≈ 1,49831. Tämä siis poikkeaa jonkin verran puhtaasta kvintistä, jossa suhde on 3/2 eli 1,5.
Tasaviritys on yleisimmin käytössä oleva viritysjärjestelmä[[länsimainen musiikki|länsimaisessa musiikissa,]] jossayleisin viritysjärjestelmä. kaikkiKaikki instrumentitsoittimet, joiden sävelien [[sävelkorkeus|sävelkorkeuttakorkeutta]] ei voida soittaessa muuttaa portaattomasti muuttaa, viritetään normaalistiyleensä tasavireisiksi. Tällaisia instrumentteja ovat muiden muassa [[piano]] ja [[kitara]].
Tasaviritys otettiin laajalti käyttöön vasta 1700-luvulla. Tasavirityksen hyviä puolia on se, että kaikki [[sävellaji]]t kuulostavat samankaltaisilta, ja musiikki on mahdollista transponoida samanlaisena mihin tahansa sävelkorkeuteen. Tasavirityksen huonoja puolia taas on, että mikään [[intervalli]], oktaaveja lukuun ottamatta, ei ole puhdas. Länsimaisen ihmisen sävelkorva on kuitenkin yleensä tottunut tähän epäpuhtauteen. Lisäksi [[enharmoniset sävelet]] kuten fis ja ges soivat samankorkuisina, vaikka puhtaasti viritettyinä niiden välillä tulisi olla pieni korkeusero. Sävellajien samankaltaisuuden seurauksena myös eri sävellajien ominaisluonteet hämärtyvät ja siten osa musiikin monimuotoisuudesta menetetään. ▼
▲Tasaviritys otettiin laajalti käyttöön vasta 1700-luvulla. Tasavirityksen hyviä puolia on se, että kaikki [[sävellaji]]t kuulostavat samankaltaisilta , ja musiikki on mahdollistavoidaan [[transponointi|transponoida ]] samanlaisenasellaisenaan mihin tahansa sävelkorkeuteen. Tasavirityksen huonoja puolia taas on, ettäettei mikään [[intervalli]], oktaaveja lukuun ottamatta, ei ole puhdas. Länsimaisen ihmisen sävelkorva on kuitenkin yleensä tottunut tähän epäpuhtauteen. Lisäksi [[enharmoniset sävelet]] , kuten fis ja ges , soivat samankorkuisina, vaikka puhtaasti viritettyinä niiden välillä tulisi ollaolisi pieni korkeusero. Sävellajien samankaltaisuuden seurauksenatakia myös eri sävellajien ominaisluonteet hämärtyvät ja siten osa musiikin monimuotoisuudesta menetetäänkatoaa.
{{tynkä/Musiikki}}
| 