Ero sivun ”Vaalirahoitus” versioiden välillä

[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
→‎Suomi: näyttää enemmän luulo- kuin tietopohjaiselta, lähteet puuttuneet hyvän aikaa
Rivi 4:
==Suomi==
[[Euroopan neuvosto]]n [[korruptio]]nvastainen toimielin [[Greco]] arvosteli [[Suomi|Suomen]] puoluerahoituksen valvontaa joulukuussa [[2007]]. Greco piti ongelmallisena sitä, että Suomessa valtakunnallisella tasolla rahoitusta valvoo [[Suomen oikeusministeriö|oikeusministeriö]] ja paikallisella tasolla kuntien keskusvaalilautakunnat. Ministeriö on osa poliittista päätöksentekojärjestelmää ja keskusvaalilautakunnat koostuvat puolueiden jäsenistä. Greco suositteli Suomelle [[lahjonta]]a koskevan lainsäädännön tehostamista ja rangaistusten koventamista. Suomen on annettava kesäkuun [[2009]] loppuun mennessä raportti siitä, miten suositukset on toteutettu.<ref>[http://www.yle.fi/uutiset/kotimaa/oikea/id76969.html Puoluerahoituksen valvonnalle moitteita] YLE 7.12.2007</ref><ref>''Suomi joutuu pian tiukentamaan puolue- ja vaalirahoituksen valvontaa'', Helsingin Sanomat 8.12.2007, s. A 5 [http://www.hs.fi/arkisto/artikkeli/Suomi+joutuu+pian+tiukentamaan++puolue-+ja+vaalirahoituksen+valvontaa/HS20071208SI3YO02rxe HS Arkisto (maksullinen)]</ref> Oikeusministeri [[Tuija Brax]]in ([[Vihreä liitto|vihr.]]) mukaan nykylaki ei ole riittävän hyvä vaalirahojen seurantaan.<ref>Brax vill ha bättre koll på valpengar, Hufvudstadsbladet 23.1.2008 s.12</ref>
 
Suomessa yrityksiltä vaalirahoitusta saavat lähinnä porvaripuolueiden ehdokkaat, kun taas vasemmistolaisia tukevat ammattiyhdistysliikkeet. SDP:n puheenjohtajaehdokas Matti Ahde joutui luopumaan ehdokkuudestaan käytyä ilmi, että Ahde oli myös saanut KMS:lta vaaliavustusta.{{lähde}}. Lisäksi puolueet ja niiden jäsenjärjestöt voivat lahjoittaa kärkiehdokkailleen noin puolen vaalikampanjan koko kustannuksista{{lähde}}.
 
Vähintään 1 700 euron arvoiset vaalituet ja niiden lahjoittaja tulee ilmoittaa. Tämän vuoksi ehdokkaat järjestävät seminaareja ja taidemyyntiä, minkä nimettömillä pienillä tuotoilla voidaan tukea ehdokkaita, jotka ovat onnistuneet myymään tilaisuuksiin pääsylippuja<ref>{{vv| http://www.hs.fi/politiikka/artikkeli/My%C3%B6s+Pekkariselle+vaalirahaa+Suomi-Soffalta/1135236690118 | Myös Pekkariselle vaalirahaa Suomi-Soffalta|HS}}</ref><ref>{{vv | http://www.hs.fi/politiikka/artikkeli/Oikeusministeri%C3%B6+joutui+selvitt%C3%A4m%C3%A4%C3%A4n+Pekkarisen+saamia+vaalirahaohjeita/1135236668035 | Oikeusministeriö joutui selvittämään Pekkarisen saamia vaalirahaohjeita | HS}}</ref>. Ilmoituksissa ei ole välttämätöntä ilmoittaa tuen alkuperäistä myöntäjää, minkä vuoksi on perustettu tukiyhdistyksiä, jotka kykenevät kokoamaan joillekin ehdokkaille kampanjan arvoihin nähden merkittäviä summia.
Rivi 13 ⟶ 11:
=== Vaalilain säätäminen 1998 ===
 
Vihreät järjestivät keskustelutilaisuuden vaalirahoituksesta vuonna 1997. Kansanedustaja [[Jaakko Laakso]] (vas) teki ensimmäisen lakialoitteen vuonna 1997. Vuonna 1998 Saksassa paljastui suuri puoluerahoitusskandaali. Asiasta keskusteltiin myös Suomessa. Kansanedustaja [[Irina Krohn]] teki uuden lakialoitteen vuonna 1998. Hallintoneuvos [[Lauri Tarasti]] johti komiteaa lain säätämiseksi vuonna 1998. Lain perustelujen mukaan oikeusministeriö aei saa tarkistaa pitääkö ilmoitukset paikkansa ja rikkomuksista ei rangaista. Ehdokkaiden kannatusyhdistykset ovat yleishyödyllisiä yhdistyksiä, jotka voivat ottaa lahjoituksia vastaan veroitta. Lain vastustajien mukaan puolueiden sopimus ajaisi saman asian, laki vaikeuttaa ehdokkaiden ja rahan saantia ja julkisuuskontrolli toimii jo ennestään riittävän hyvin. Laki hyväksyttiin vähemmän räjähtävän osallistumisinnon vallitessa 74-4. Pettynyt Irina Krohn nimitti tekelettä bikinilaiksi, koska se peittää enemmän kuin paljastaa ja jättää olennaisen piiloon.<ref>Makkaramietiskely johti bikinilakiin, Helsingin Sanomat 24.5.2008 A4</ref>
 
==Britannia==