Ero sivun ”Breisachin piiritys” versioiden välillä

7 merkkiä lisätty ,  12 vuotta sitten
p
fix
(weimarin kohdalla noi on kyllä ihan yleisiä näkemyksiä... muista kohdista kannattaa aloittaa keskustelu vertaisarvioinnissa.)
p (fix)
[[Bernhard Weimar]] oli Ruotsin palveluksessa vuodesta 1630 aina hävittyyn [[Nördlingenin taistelu]]un asti, jonka jälkeen hän johti armeijansa rippeet Ranskan puolelle. Ranska sitoutui maksamaan osan armeijan ylläpidosta, jos Weimar taistelisi sen puolesta. Tästä huolimatta Weimar johti palkkasoturiarmeijaansa itsenäisesti.<ref name=Guthrie81>Guthrie s. 81 </ref>
 
Sotilaana Weimar oli ylihyökkäävä ja harkitsematon.<ref name=Guthrie81 /> (kuten hän osoitti [[Lützenin taistelu|Lützenissä]], Nördlingenissä ja Rheinfeldenissä) Hän ei ollut kuitenkaan pelkästään tätä, sillä sotiessaan Reinillä Weimar vetäytyi onnistuneesti useista hankalista tilanteista. Weimar myös kehittyi komentajana: yli-innokkaat hyökkäykset Lützenissä ja Nördlingenissä vaihtuivat Breisachin lähes tieteelliseen piiritykseen. Hän säilytti karismaattisen edestäjohtamistapansa, vaikka hänen terveytensä heikkenikin. Hän halusi välttämättä itse henkilökohtaisesti johtaa ratsuväkeä taisteluissa, mikä innosti joukkoja, mutta haittasi reservien oikeanlaista käyttöä.<ref name=GuthrieGuthrie81 />
 
[[Federigo Savelli]] oli täysin epäpätevä sotilaana ja olikin noussut keisarillisen armeijan johtoon pelkästään vaikutusvaltansa ja taustansa takia (hän oli korkeaa italialaista aatelia).<ref>Guthrie s. 82 </ref> Hän hävisi Rheinfeldenissä ja Wittenweierissa ja vain hänen taustansa säästi hänet [[sotaoikeus|sotaoikeudelta]]. Breisachin piirityksen jälkeen keisari siirsi hänet diplomaattisiin tehtäviin. Sotilaallisen epäpätevyyden lisäksi Savelli oli myös pelkuri.<ref>Guthrie s. 82 </ref>
Weimar taisteli kesällä 1637 menestyksekkäästi [[Franche-Comté]]ssa. Sotaretken jälkeen hän ylitti Reinin elokuun alussa [[Rheinau (Baden)|Rheinaussa]] ja kohtasi [[Johann von Werth]]in johtamat keisarilliset taistelussa, jonka Weimar voitti. Syyskuussa Weimar oli kuitenkin pakotettu vetäytymään takaisin Reinin länsirannalle, minkä jälkeen hän siirtyi talvimajoitukseen [[Baselin arkkihiippakunta]]an. Weimar ei ollut saanut Ranskan lupaamaa rahallista tukea, minkä vuoksi hänen armeijansa oli kutistunut alle 4&nbsp;000 mieheen.<ref name=Ward>Ward</ref>
 
Talvella 1637–1638 Weimar teki onnistuneen sotaretken Ylä-Reinillä. Ensimmäinen menestys tuli, kun Hohentwielin linnoituksen komentaja loikkasi varuskuntansa kanssa Württembergin herttua Eberhardin puolelta Weimarin puolelle. Tämän jälkeen Weimar otti haltuunsa Itävallan [[Waldstädte]]n valtaamalla Reinin varrella olevat [[Bad Säckingen|Säckingenin]], [[Laufenburg]]in, [[Waldshut-Tiengen|Waldshutin]], ja Rheinfeldenin.<ref name=Ward>Ward< /ref>
 
===Rheinfeldenin valtaaminen===
Götz yritti auttaa piiritettyä Breisachia ja eteni 26. kesäkuuta 20 kilometrin päähän linnoituksen koillispuolelle. Täältä hänen onnistui täydentää hieman Breisachin varastoja. Sitten hän päätteli, että paras tapa häiritä piiritystä olisi katkaista Weimarin armeijan huolto. Götz ylitti Reinin Elsassiin tavoitteenaan varmistaa itselleen alueen sadonkorjuu, jonka Weimar oli varannut oman armeijansa huoltamiseen.<ref name= Guthrie 87-90 />
 
Suunnitelma epäonnistui, koska myös everstikenraalimajuri ''George Christoph von Taupadell'' ylitti Reinin ja siirtyi pienin osaston kanssa Elsassiin. Hän häiritsi Götziä estäen tämän liikkeitä ja katkoen erotettujen osastojen yhteyksiä pääarmeijaan. Götz ei onnistunut häiritsemään lainkaan Weimarin varuskuntia Elsassissa, sen sijaan Taupadell hankki alueella yliotteen useissa pienemmissä yhteenotoissa. Lopulta 12. heinäkuuta Götzin täytyi ylittää Rein uudestaan ja vetäytyä [[Offenburg]]iin, koska TaupadelTaupadell uhkasi katkaista keisarillisten huoltoyhteydet.<ref name= Guthrie 87-90 />
 
==Wittenweierin taistelu==
Nyt kun vihollisen joukot oli lyöty Reinin itärannalla, Weimar sai mahdollisuuden keskittyä Breisachin valtaamiseen. 18. elokuuta hänen armeijansa saapui Breisachin edustalle ja aloitti piirityksen. Weimarin ainoa toivo oli Breisachin varastojen loppuminen ja linnoituksen nääntyminen nälkään. Piiritetyt puolestaan toivoivat, että piirittäjien ruokavarat loppuisivat ensin. Weimar tiesi, että vaikka linnoitus oli vahva, siellä oli muonavaroja vain kahdeksi kuukaudeksi. Lisäksi kaupunki ja linnoitus tukeutuivat ruokahuollossaan pääasiassa myllyyn, jonka saattoi erottaa kaupungista rakentamalla Reinin itärannalle [[piiritysvalli]]n. Valli tuli valmiiksi lokakuussa, ja kun vielä länsirannan sillanpään varustus vallattiin, oli piiritys täydellinen.<ref name= Ward />
 
Läpi syksyn 1638 linnoitus näki nälkää. Marraskuun lopussa kaikki nälän kauhut olivat jo kaupungissa ja linnoituksen komentaja ''Johann Heinrich von Reinach'' neuvotteli piirittäjien kanssa antautumisesta. Marraskuussa porvarisrouvat vaihtoivat torilla korujaan vähäiseen määrään jauhoja, hevosenlihaan, taikka koiriin ja kissoihin. Jotkut joutuivat keittämään naudan ja lampaanvuotia saadakseen syötävää. Breisachin linnassa kuoli 24. marraskuuta vanki, mutta ennenkuinennen kuin hänet ehdittiin haudata, olivat vankitoverit repineet hänet osiin ja syöneet. Vielä kuusi vankia lisää joutui [[kannibalismi]]n uhriksi.<ref name= Weimar />
 
Keisarilliset koettivat useilla yrityksillä epätoivoisesti murtaa piirityksen, mutta Weimarin oli helppo torjua nämä huonosti koordinoidut hyökkäykset. Lopulta 17. joulukuuta Reinach allekirjoitti antautumissopimuksen. Ajalle tavallisten antautumisehtojen mukaan puolustajat saivat poistua rauhassa linnoituksesta. Tämä kuitenkin lähes keskeytyi, kun havaittiin, että linnoituksessa vankina olleet Weimarin miehet olivat joutuneet syömään kuolleita tovereitaan.<ref>Atkinson</ref> Breisach – ”Avain Reiniin ja Portti Saksaan” – oli kaatunut. Kaupungin 4000:sta asukkaasta vain 150 selviytyi piirityksestä hengissä.<ref name= Zita />