Monet 1960-luvun jälkipuoliskon tunnetuimmista artisteistarockyhtyeistä tekivät psykedeelistä rockia. Näihin kuuluvat esimerkiksi [[The Doors]], [[Jefferson Airplane]], The [[The Jimi Hendrix]] Experience]], [[Pink Floyd]] (1960-luvun tuotanto) sekäja [[Grateful Dead]]. Samoin [[The Beatles]]in, [[The Rolling Stones]]in ja [[The Who]]n 1960-luvun lopunlopulla tunnetuistatekemistä kappaleista monet ovatedustavat psykedeelistä rockia.
Psykedeelinen rock onmuodostaa populaarimusiikin historiassa linkkinälinkin blues-rockin ja sitä seuranneiden [[metallimusiikki|heavy metalin]] ja [[progressiivinen rock|progressiivisen rockin]] välissävälille. Hevin pioneerit, kuten [[Black Sabbath]], jatkoivat raskaan kitaravetoisen musiikin kehittelyä siitä mihin psykedeelinen rock jäi. Joissakin psykedeelisen rockin kappaleissa voi kuulla jo piirteitä myöhemmästä hevistä. Samoin progressiivinen rock oli ilmiönä suoraa jatkoa psykedeelisen rockin kokeellisille kappaleille. Psykedeelistä musiikkia sisältävän The Beatlesin levyn, ''[[Sgt. Pepper's Lonely Hearts Club Band]]'' (1967), katsotaan avanneen portit kokeelliselle lähestymistavalle, johon progressiivinen rock perustui. Yksi havainnollistava esimerkki psykedeelisen rockin vaikutuksesta on esimerkiksi Jimi Hendrixin levy, ''[[Electric Ladyland]]'' (1968), jolta löytyvistä kappaleista "[[Voodoo Child (Slight Return)]]" enteilee selvästi myöhempää heviä ja 14 minuuttia pitkä "1983 (A Merman Should I Turn to Be)" edustaa jo sitä, mitä myöhemminpian alettiin kutsuttiinkutsua progressiiviseksi rockiksi.
Vahvoja psykedeelisen rockin sävyjä voidaan löytää myös 1970-luvun alussa [[Return to Forever]]in tai [[Mahavishnu Orchestra]]n kaltaisten jazz-rock-fuusioyhtyeiden levyiltä.
