Ero sivun ”Taivaassa ja maan päällä” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Thi (keskustelu | muokkaukset) sisällysluettelo, fix |
Thi (keskustelu | muokkaukset) lisää |
||
Rivi 27:
Esipuheessa todetaan, että uskonnonfilosofiasta on kirjoitettu Suomessa melko vähän. Aihepiiriä on useimmiten käsitelty joko tutkimalla kuuluisien uskontoa käsitelleiden filosofien ajatuksia tai tarkastelemalla uskontoon liittyviä [[tieto-oppi|tieto-opillisia]] tai [[etiikka|siveellisiä]] ongelmia. Koistinen ja Räikkä sanovat, että suomenkielistä johdatusta uskonnonfilosofiaan ei ennen heidän kirjaansa ole ollut.<ref>Koistinen & Räikkä 1997, s. 4.</ref> Kristillisen kustantamon [[Kirjapaja]]n vuonna 1969 suomentaman [[John Hick]]in teoksen ''[[Uskonnonfilosofia (Hick)|Uskonnonfilosofia]]'' sanotaan kuitenkin vuoden 1992 kansitekstissään olevan ainoa suomenkielinen uskonnonfilosofian oppikirja.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä=Hick, John | Nimeke=Uskonnonfilosofia | Selite=(Philosophy of religion, 1963.) Suomentaneet Taisto Nieminen ja Heikki Kirjavainen. 2. painos (1. painos 1969) | Julkaisupaikka=Helsinki | Julkaisija=Kirjapaja | Vuosi=1992 | Tunniste=ISBN 951-625-167-6}}</ref>
=== Uskonto ja siveys ===
Juha Räikkä käsittelee artikkelissa ''Uskonto ja moraali'' uskonnon ja [[moraali|siveyden]] suhdetta. Artikkeli on julkaistu myös teoksessa ''Moraalin kanssa: Esseitä hyvästä yhteiskunnasta'' (1998).<ref>{{kirjaviite | Tekijä=Räikkä, Juha | Nimeke=Moraalin kanssa: Esseitä hyvästä yhteiskunnasta | Selite=2. painos (1. painos 1998). Artikkelit ilmestyneet aiemmin eri lehdissä ja kokoomateoksissa vuosina 1989–1998 | Julkaisupaikka=Kuopio | Julkaisija=Unipress | Vuosi=2004 | Tunniste=ISBN 951-579-222-3}}</ref>
==== Uskontojen siveellinen arviointi ====
Räikkä aloittaa [[kristinuskon kritiikki|kristinuskon siveellisestä arvostelusta]]. Hän toteaa, että joidenkin mielestä kristinuskon synty on ollut maailmanhistorian suurin vitsaus: sokea usko on johtanut liian usein siihen, että ihmiset ovat ryöstäneet, tuhonneet ja tappaneet. Räikkä toteaa, että kristinuskon omaksuminen on johtanut moniin kielteisiin ja tuomittaviin seurauksiin. Historiallisista esimerkeistä tunnettuja ovat [[ristiretket]], [[uskonnolliset sota|uskonnolliset sodat]], [[inkvisitio]], [[noitavainot]], kirkon siveellinen rappio ja järjen käytön vastustaminen. Nykyisissäkin yhteiskunnissa on kristillisen perinteen kielteisiä seurauksia. Uskonnot [[aivopesu|aivopesevät]] ihmisiä, riistävät heidän itsemääräämisoikeutensa, käyttävät heitä taloudellisesti hyväkseen, ajavat [[itsemurha|itsemurhiin]], syrjivät toisuskoisia, [[Homoseksuaalisuus ja uskonto|syrjivät homoseksuaaleja]], tukahduttavat [[sananvapaus|ilmaisunvapautta]] ja tuhoavat [[alkuperäiskansa|alkuperäiskansojen]] elämäntapaa. Esimerkkejä ovat myös kirkoissa tapahtuva [[seksuaalisen hyväksikäytön tapaukset katolisessa kirkossa|lasten seksuaalinen hyväksikäyttö]], [[avioliitto]]jen rikkoutuminen uskonnollisen heräämisen vuoksi, kirkkojen harjoittama sodanlietsonta ja [[juutalaisuus|juutalaisten]] osuus [[Arabien–Israelin konflikti|Lähi-idän selkkauksissa]]. Usein sanotaan, että kristinusko on vaikuttanut muun [[luonto|luonnon]] ja toisten [[eläin]]ten alistamiseen sekä oppiin [[mies]]ten ylempiarvoisuudesta [[nainen|naisiin]] nähden. Kristillisellä perinteellä voi olla kielteinen vaikutus ihmisten mieliin. Uskovainen voi kärsiä jatkuvista turhista [[syyllisyys|syyllisyydentunteista]], hän voi olla [[fatalismi|kohtalouskoinen]] ja nöyryys-käsitteen korostamisen vuoksi menettää vaikuttimensa toimia itsenäisesti, hän vaipua [[tekopyhyys|teeskentelyyn]] tai [[pelko]]tiloihin. Kristinusko on puuttunut myös politiikkaan ja tukenut vallankäyttöä: uskovat ovat usein vastustaneet yhteiskunnallisia uudistuksia.<ref>Koistinen & Räikkä 1997, Hyvät ja pahat kristityt, s. 12.</ref>
Räikkä toteaa tähän, että kristinusko on tuottanut myös suuren määrän myönteisiä seurauksia. Uskonto on ollut vaikuttimena hyvien tekojen tekemiseen. Kristityt ovat uskon vaikutuksesta avustaneet köyhiä, hoitaneet sairaita ja siirtäneet toisille tietoa ja arvokäsityksiä. Uskonnot ovat lohduttaneet ihmisiä, opettaneet kiltteyttä ja vaatimattomuutta, parantaneet [[alkoholismi|juoppoja]] ja tuottaneet henkistä hyvinvointia. Kirkot ovat tehneet kansainvälistä avustus- ja yhteistyötä. Kristinusko on vaikuttanut [[taide|taiteeseen]] ja [[tiede|tieteeseen]] myös myönteisesti.<ref>Koistinen & Räikkä 1997, s. 13.</ref>
Räikkä huomauttaa, että uskonnon seurausten ja käytäntöjen arviointi ja uskonnollisen oppijärjestelmän siveellinen arviointi ovat kaksi eri asiaa. Uskonnon kannattaja voi toimia siveettömästi, mutta uskonnollinen oppi ei välttämättä kehota toimimaan siveettömästi. Toiseksi hän huomauttaa, että vaikka esimerkiksi kristinuskoa ei olisi ollut, ihmiset olisivat harjoittaneet julmuuksia jonkin toisen uskonnon piirissä tai uskonnoista riippumatta. Räikän mielestä uskovaiset eivät tässä mielessä ole erityisen hyviä eivätkä erityisen pahoja ihmisiä. Uskominen voi vaikuttaa hyviin tai pahoihin tekoihin.<ref>Koistinen & Räikkä 1997, s. 13.</ref>
=== Uskonto ja yhteiskunta ===
Toisessa artikkelissa, ''Uskonto ja yhteiskunta'', Juha Räikkä kysyy, voiko [[uskovainen]] kannattaa [[ajatuksenvapaus|ajatuksenvapautta]] olematta ristiriitainen. Räikän mukaan käytännössä monet uskovaiset ovat [[suvaitsevuus|suvaitsevia]] ja kannattavat vakaumuksenvapautta. Hän kuitenkin toteaa, että vaikka voitaisiin vaatia, että uskovaisten tulisi suvaita muita ihmisiä, tämä ei osoita, että usko jumalan olemassaoloon ja ajatuksenvapauden kannattaminen olisivat yhteensopivia käsityksiä.<ref>Koistinen & Räikkä 1997, Uskonto ja yhteiskunta, s. 38.</ref>
Räikän mukaan yksi keino selvittää, ovatko jumalausko ja ajatuksenvapaus yhteensopivia, on selvittää, onko jumalauskoisen mahdollista hyväksyä mitään sellaista perustelua, jolla puolustetaan ajatuksenvapautta. Räikkä käsittelee kolmea perustelua ajatuksenvapauden puolesta. Nämä perustelut koskevat sellaista [[valtio]]llista järjestystä, jossa toteutuu ajatuksenvapaus eli sen turvaaminen, että ketään ei pakoteta elämään jonkun tietyn uskonnon mukaisesti. Ajatuksenvapauden vastakohtana on [[teokratia]], jonka mukaan valtion tulisi toimia jonkun tietyn uskonnon sanelemien määräysten mukaisesti.<ref>Koistinen & Räikkä 1997, Voiko teisti olla liberalisti, s. 38–39.</ref>
| |||