Ero sivun ”Montaillou” versioiden välillä

Laidunvaellusten ja maanpakolaisuuden aikana solmittiin yhteyksiä Espanjan [[maurit|maureihin]]; [[islam]]ilaisuuden ja [[bysantti]]laisuuden vaikutukset säteilivät alueelle, joka avautui laajalti kohti [[Välimeri|Välimerta]], sen pohjoisrannikon saaria, laaksoja ja niemiä. Mountailloun vuoristolaisille Pyreneet antoivat vapauden uskoa mihin halusivat. Ranskan puoleisista laaksoista kirkko oli kerettiläisyyden hävittänyt. Ylhäällä vuoristossa harhauskoisuutta ei pidetty vaarana katollisenkatolisen kirkon mahdille, ja näin vuoristolaiset saattoivat itse valita mihin uskoa. Kerettiläisyys saattoi levitä vapaasti, kunnes [[Pamiers]]in hiippakunnan piispa [[Jacques Fournier]] päätti tehdä lopun "syntisestä elämästä". Tämä innokas piispa, josta myöhemmin tuli paavi, käynnisti alueella inkvisition, jonka pöytäkirjoihin perustuu käsityksemme tuon ajan seksuaalikäyttäytymisestä Etelä-Ranskan vuoristolaiskylässä.

Asukkaat kertovat lapsenomaisella rehellisyydellä sukupuolielämästään ymmärtämättä syntiinlankeemustaan. Samalla paljastuu katolisten pappien kaksinaismoraali; saadakseen tunnustuksia he esiintyvät kyläläisille kerettiläisinä. Piispantarkastuksessa, he esiintyvät nuhteettomina kirkkoisinä ja salaavat kyläläisten kerettiläisyyden kunnes heitä itseään syytetään kerettiläisyydestä. Pelastaakseen nahkansa he vaihtavat puolta ja käyttävät tietojaan kerettiläisten kyläläisten päänmenoksi. Katolinen kirkko asetti itselleen vaikean tehtävän, kun otti käyttöönsä seksuaalitabut pyrkiessään hallitsemaan ihmisen elämän kaikkia vaiheita kehdosta hautaan. Pohjimmiltaan ihmisen seksuaalikäyttäytyminen ei ollut paljonkaan muuttunut antiikin ajoista keskiaikaan. Seksuaalitabujen muodollinen tarkoitus, esimerkiksi sukurutsaisuuden estäminen oli hyvä, mutta inkvisiitioninkvisition pakkokeinot eivät pyhittäneet tarkoitusta. Ihmiset eivät ymmärtäneet sukulaisavioliittojen estämistä muuna kuin keinona hallita ja määräillä "villejä" vuoristolaisia.

Sukupuolimoraali oli kylässä vapaamielistä. Avioliiton ulkopuolella sukupuolielämää ei pidetty syntinä, jos molemmat osapuolet siitä nauttivat tai hyötyivät. NiimpäNiinpä paimenien käyttämää prostituutiota ei pidetty eritysen synnillisenä. Mointailloussa ei prostitoitujaprostituoituja ollut. Kaupungissa markkinoilla käydessään talonpojat vierailivat ilotaloissa. Ilotalossa käynti tunnustettiin ripittäytyessä, mutta sitä ei pidetty kuolemansyntinä. Makaaminen naisen kanssa ei ollut syntiä, mikäli mies maksoi ja nainen otti vastaan ja jos siitä oli iloa molemmille osapuolille. Uskottomuuskaan ei ollut suuri synti, silloin kun siitä oli hyötyä molemmille osapuolille. Kyvyttömän mihenmiehen vaimolle sallittiin ulkopuoliset suhteet. Rakkauden hedelmät, äpärät olivat yleisiä ja niitä pidettiin lähes luonnollisena asiana. Inkvisiittorin pöytäkirjojen mukaan nainen saattoi kieltäytyä avioliitosta, jos tiesi äpärän olevan puoliveljensä.

Ehkäisymenetelmät olivat puutteellisia. Yleisin niistä oli selibaatti. Kylän papilla oli rakastajatterenrakastajattaren mukaan "yrtti", eräänlainen nahkapussi, joka asennettiin ennen sänkyleikkejä "vatsan aukkoon". "Yrtti" toimi ilmeisesti pessaarin tavoin. Papin rakastajatar ei tehnyt mielestään syntiä, koska osapuolet nauttivat yhdessä lihallisesta suhteestaan. Nyt kun suhde oli päättynyt lihallinen olisi syntiä, kertoo nainen inkvisiittoreille. Nautinto sinänsä oli ihmisistä synnitöntä ja viatonta. Nautinto miellytti myös jumalaa.