Ero sivun ”Kahdeksankymmenvuotinen sota” versioiden välillä

[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Thijs!bot (keskustelu | muokkaukset)
fix +lis.
Rivi 5:
Pyhä Rooman keisari [[Kaarle V (keisari)|Kaarle V]] syntyi [[Gent]]issä vuonna [[1500]] ja sai kasvatuksensa Alankomaissa. Hän luopui [[Pyhä saksalais-roomalainen keisarikunta|Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan]] kruunusta [[1556]] ja jätti Alankomaat pojalleen [[Filip II (Espanja)|Filip II]]:lle, Espanjan kuninkaalle. Alankomaihin kuului tuolloin seitsemäntoista maakuntaa, jotka käsittivät nykyiset [[Alankomaat]], [[Belgia]]n, [[Luxemburg]]in ja osan [[Ranska|Pohjois-Ranskaa]] ([[Artois]]).
 
Uskonpuhdistuksen myötä kalvinismi oli muodostunut vallitsevaksi Alankomaissa. Vuonna [[1566]] kalvinistit hyökkäsivät moniin kirkkoihin ja tuhosivat patsaita ja pyhimysten kuvia (''beeldenstorm''), joita pidettiin harhaoppisina. Rauhoittaakseen maan Filip lähetti [[espanjalainen tie|espanjalaista tietä]] pitkin Alankomaiden kenraalikuvernööriksi [[1567]] [[Fernando Álvarez de Toledo|Fernando Álvarez de Toledon, Alban herttuan]] (lempinimeltään ''rautaherttua'') 10 000 miehen armeijansotilaan johdossakanssa.
 
1400-luvulla Alankomaat oli Habsburgien suvun omistamista alueista yksi vauraimpia. Kaarle V ja Filip II verottivat Alankomaita tarvittaessa varoja sotaretkiin. Tämä sai alankomaalaiset pitämään espanjalaisia riistäjinä. Ennen [[Lepanton taistelu]]a Alankomaita oli jo verotettu rahoittamaan sotaa [[Osmanien valtakunta|turkkilaisia]] vastaan. Lepanton jälkeen Filip II keräsi veroja rahoittamaan sotaa Atlantilla. Alankomaiden kauppiasylimystö vastusti näitä sotia tärkeimpiä kauppakumppanejaan vastaan.
Rivi 17:
==Sodan alku==
 
Vuonna [[1568]] [[Vilhelm I Oranialainen|Vilhelm Oranialainen]], lisänimeltään ''HiljainenVaitelias'', Hollannin, Zeelandin ja Utrechtin käskynhaltija (hollanniksi: ''stadhouder'', latinaksi: ''locum tenans'' kirjaimellisesti ''edustaja'') nousi kapinaan vihattua Albaa vastaan ja yritti karkottaa hänet Brysselistä. Hän ei pitänyt tätä kapinana Filip II:sta vastaan. Vilhelm ei saanut riittävästi kannatusta ja joutui pakenemaan maasta. Hänen liittolaisensa, Egmontin ja Hornen herttuat saatiin kiinni ja mestattiin. Alba asetti espanjalaisen kymmenyksen veron (hollanniksi: ''tiende penning'') kaikesta myynnistä.
 
Alban herttuaa seurasivat Alankomaiden kuvernöörinä [[Luis de Zúñiga y Requesens]], don [[Juan de Austria]] (Juhana Itävaltalainen) ja [[Alessandro Farnese|Alessandro Farnese, Parman herttua]] vuosina 1578–1592.
Rivi 27:
Espanjalaiset lähettivät [[1581]] armeijan kukistamaan kapinan ja valloittivat takaisin lähes koko [[Flanderi]]n ja puolet [[Brabant]]ista. Vilhelm Oranialainen murhattiin [[10. heinäkuuta]] [[1584]]. Yhdistyneet provinssit hakivat tukea Ranskasta ja Englannista tarjoten näille jopa Alankomaiden kuninkaan asemaa, mutta molemmat kieltäytyivät.
 
Englanti oli tukenut epävirallisesti Alankomaita jo vuosia ja päätti nyt liittyä sotaan virallisesti. Vuonna [[1585]] Nonsuchin sopimuksen nojalla, [[Elisabet I]] lähetti apuun Robert Dudleyn, Leicesterin jaarlin johtaman 5 000–6 000 miehen ja 1 000 hevosen suuruisen sotajoukon. Vilhelm Oranialaisen poika, [[Morits Oranialainen]] otti armeijoiden komennon [[1587]] ja Leicester palasi Englantiin. Englannin joukkojen viipyminen maassa vuoteen [[1604]] oli suuri syy siihen, että Espanja lähetti [[Voittamaton armada|Voittamattoman Armadansa]] Englantia vastaan [[1588]].
 
Moritsin johdolla suuri osa eteläisistä maakunnista kapinoi espanjalaisia vastaan tai jäi Yhdistyneiden provinssien valloittamaksi. Espanja kärsi taloudellisen tappion armadan menetyksestä ja [[1595]] Ranskan Henrik IV:n julistettua sodan sitä vastaan, maa ajautui konkurssiin seuraavana vuonna, eikä ensimmäistä kertaa.