Ero sivun ”Henkiolento” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Rivi 18:
Henki tarkoitti muinaissuomalaisille ihmisen tai eläimen elämänvoimaa, jonka läsnäolo ilmeni muun muassa hengityksenä. Henki oli kuitenkin eri asia kuin [[sielu]] eli [[persoonallisuus]]. Henkensä menettänyt ihminen oli kuollut, kun taas sielunsa menettänyt saattoi jatkaa ruumiillista elämäänsä, tosin hyvin masentuneena, halvautuneena tai muuten vakavasti sairaana. Sielun saattoi myös palauttaa sekä hengissä olevaan ruumiiseen, että yksinään, jolloin kyseessä oli esimerkiksi [[kummitus]] tai [[suojelushaltija]].
Henki virtasi hengityksen mukana, joten ilmeisesti ilma oli henkeä tai henkien kotipaikka oli ilma (silloin, kun ne eivät asuneet ruumiissa). Henkeä saatettiin suunnata esimeriksi puhaltamalla. Puhallus oli eräs tapa taikoa. Merenkävijät puhalsivat nostaakseen tuulta. Tarinoissa puhallettiin esimerkiksi kyitä ilmestymään aseista, tai luotiin
[[Luokka:Taruolennot]]
| |||