{{Evoluutio}}'''Synteettinen evoluutioteoria''' (moderni synteesi, uusdarwinismi) syntyi 1920- ja 1930-luvuilla, kun klassinen [[Charles Darwin]]in [[luonnonvalinta]]a korostava [[evoluutio]]teoria sovitettiin yhteen uuden [[populaatiogenetiikka|populaatiogenetiikan]] kanssa. SynteettiseenSynteettisen evoluutioteorian syntyyn vaikuttivat ajan kehittyneet tutkimusmenetelmät ja uudet oivallukset biologiassa. Teoria syrjäytti varhaisempien "mendelistien" (mm. [[Richard Goldschmidt]]) käsitykset hyppäyksittäin eli ns. makromutaatioiden kautta etevästä evoluutiosta. Nimensä mukaisesti (''synteesi'', 'kokonaisnäkemys') teoria yhdisti aikansa eri tieteenalojen havainnot yhdeksi kokonaisuudeksi. Olennaisinta synteettisessä evoluutioteoriassa oli se, että se sovitti evoluution yksiköt ([[geeni]]t) ja sen mekanismin ([[luonnonvalinta|valinnan]]) yhteen.
Merkittäviä synteettisen evoluutioteorian pääarkkitehteja olivat mm. [[Thomas Hunt Morgan]], [[Ronald Fisher|R. A. Fisher]], [[Theodosius Dobzhansky]], [[J.B.S. Haldane]], [[Sewall Wright]], [[Julian Huxley]], [[Ernst Mayr]], [[Bernhard Rensch]], [[George Gaylord Simpson]] ja [[G. Ledyard Stebbins]].
Käsitteen moderni synteesi esitteli J. Huxley 1942 kirjassaan ''Evolution: The Modern Synthesis''.
SynteettinenSynteettisen evoluutioteorian jälkeen on kehittynyt vaiheittain nykyinen evoluutioteoria, jonka näkemys on pääasiassa 1970- ja 1980-luvuilta peräisin. Synteettisen evoluutioteorian ajan jälkeen on seurannut vapaamman ajattelun aika, eikä kehitystä enää aina haluta rajoittaa tiettyihin kaavamaisuuksiin. Pääpiirteissään nykyinen käsityskin on samanlainen kuin Darwinin alkuperäinen teoria. Darwin ei vain pystynyt aikanaan esittämään periytymisen mekanismia. [[Gregor Mendel]]in keksimät periytymissäännöt keksittiin uudelleen 1900-luvun vaihteessa, jonka jälkeen uusdarwinismi alkoi muotoutua vaiheittain.
