Ero sivun ”Positiivinen ja negatiivinen vapaus” versioiden välillä

'''Negatiivinen vapaus''' on [[klassinen liberalismi|klassisen liberalismin]] määritelmä vapauden käsitteestä; myös [[libertarismi]] perustuu negatiivisen vapauden käsitteelle ja korostaa sitä voimakkaasti. Negatiivisessa vapauskäsityksessä tarkoitetaan vapautta ulkoa tulevasta pakottamisesta, väkivallasta ja pakkovallasta. Tässä käsityksessä ihminen siis on vapaa, jos toiset ihmiset tai yhteiskunnalliset instituutiot (kuten viranomaiset, poliittiset päätöksentekoelimet tai sääty- tai kastijärjestelmät) eivät rajoita hänen toimintaansa eli puutu hänen ruumiilliseen koskemattomuuteensa, omaisuuteensa tai [[sopimusvapaus|sopimusvapauteen]]. Negatiivinen vapaus tarkoittaa tilaa, jossa ''vapausoikeudet'' ovat voimassa. Muiden muassa [[Thomas Hobbes]], [[John Locke]] ja Mill perustivat vapauskäsityksensä negatiiviseen vapauteen; käytännössä Mill tosin huomioi sosiaaliliberalistisissa kirjoituksissaan myös positiivisen vapauden tarpeen.

 

 

Demokraattiset oikeusvaltiot ovat käytännössä negatiivisen ja positiivisen vapauden kompromisseja: laeilla pyritään takaamaan yksilölle yhtäältä oikeus välttyä mielivallalta ja toisaalta vapaus harjoittaa sellaisia [[perusoikeudet|perusoikeuksia]] kuin [[sananvapaus|sanan-]], [[kokoontumisvapaus|kokoontumis-]] ja [[uskonnonvapaus]]; lisäksi julkinen sektori tai sen ja yksityisen sektorin yhteistoiminta on pyritty järjestämään niin, että positiivisen vapauden mukainen mahdollisuus esim. koulutukseen ja terveydenhuoltoon jollain tapaa toteutuu.