Ero sivun ”Positiivinen ja negatiivinen vapaus” versioiden välillä

'''Negatiivinen vapaus''' on [[klassinen liberalismi|klassisen liberalismin]] määritelmä vapauden käsitteestä; myös [[libertarismi]] perustuu negatiivisen vapauden käsitteelle ja korostaa sitä voimakkaasti. Negatiivisessa vapauskäsityksessä tarkoitetaan vapautta ulkoa tulevasta pakottamisesta:, väkivallasta ja pakkovallasta. Tässä käsityksessä ihminen siis on vapaa, jos toiset ihmiset tai yhteiskunnalliset instituutiot (kuten viranomaiset, poliittiset päätöksentekoelimet tai sääty- tai kastijärjestelmät) eivät rajoita hänen toimintaansa, eli puutu hänen ruumiilliseen koskemattomuuteensa, omaisuuteensa tai omaisuuteensa[[sopimusvapaus|sopimusvapauteen]]. Negatiivinen vapaus tarkoittaa tilaa, jossa ''vapausoikeudet'' ovat voimassa. Muiden muassa [[Thomas Hobbes]], [[John Locke]] ja Mill perustivat vapauskäsityksensä negatiiviseen vapauteen; käytännössä Mill tosin huomioi sosiaaliliberalistisissa kirjoituksissaan myös positiivisen vapauden tarpeen.

'''Positiivisella vapaudella''' voidaan tarkoittaa yleistä kykyä saavuttaa tahtonsa mukaisia päämääriä, muttatai vakiintunemmassa käytössä käsite viittaa mahdollisuuteenmahdollisuutta harjoittaa [[kansalaisoikeudet|kansalais-]] tai [[ihmisoikeudet|ihmisoikeuksia]], mahdollisuuteen saada osa yleisesti arvokkaina pidetyistä asioista (koulutus, terveydenhoito, työ, asunto, kulttuuri ym.) ja siten myös oikeuteen tulla autetuksi. Positiivinen vapaus on esimerkiksi [[sosiaaliliberalismi]]n, [[sosialismi]]n, [[kommunitarismi]]n ja eräiden [[konservatismi]]n muotojen tarpeellisena pitämäkorostama vapauden laji. Muun muassa jo [[Jean-Jacques Rousseau|Rousseau]], [[Georg Wilhelm Friedrich Hegel|Hegel]], [[Johann Gottfried Herder|Herder]] ja [[Karl Marx|Marx]] pitivät positiivista vapautta tärkeänä.

Demokraattiset oikeusvaltiot ovat käytännössä negatiivisen ja positiivisen vapauden kompromisseja: laeilla pyritään takaamaan yksilölle yhtäältä oikeus välttyä mielivallalta ja toisaalta vapaus harjoittaa sellaisia [[perusoikeudet|perusoikeuksia]] kuin [[sananvapaus|sanan-]], [[kokoontumisvapaus|kokoontumis-]] ja [[uskonnonvapaus]]; lisäksi julkinen sektori tai sen ja yksityisen sektorin yhteistoiminta on pyritty järjestämään niin, että positiivisen vapauden mukainen mahdollisuus esim. koulutukseen ja terveydenhuoltoon jollain tapaa toteutuu.