Ero sivun ”Sodan etiikka” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa |
Ei muokkausyhteenvetoa |
||
Rivi 1:
Etiikka on moraalifilosofian haara, joka tutkii ihmisen tekojen, pyrkimysten ja arvostusten hyväksyttävyyttä ja tuomittavuutta.
Sodan etiikassa tarkastellaan väkivallan oikeutusta ja otetaan kantaa maapuolustuksen oikeutukseen. Filosofi Emmanuel Levinas (1906-2002) ja Simone Weil (1909-1934) ovat kehittäneet eettisiä tulkintoja sodankäynnistä ja tulevat siihen tulokseen, että länsimaisen ajattelun perinne edesauttanut väkivallan muotojen kehittymistä ja ilmentymistä. Levinas pitää ajatusta sodasta koko länsimaisen ajattelun voimana eikä vain aseelliseen väkivaltaan kuuluvana ilmiönä. Sodan ajatuksen voima määrää jokaiselle ja kaikelle paikan länsimaisessa todellisuudessa niin, että yksilö saa merkityksen vain sen funktion tai roolin mukaan, joka hänellä kyseisessä järjestelmässä on. Levinasille myös talous ja työ ovat sodan ulottuvuuksia.
Rivi 45 ⟶ 43:
Luterilaisen maailmanliiton pääsihteeri Gunnar Stålsett hyväksyi YK:n johtaman aseellisen intervention entiseen Jugoslaviaan vuonna 1993 seuraaviin kriteerein: Kaikki muut keinot barbarian ja kansanmurhan lopettamiseksi on jo käytetty. Päätöksen interventioon ryhtymisestä tekee yleisesti tunnustettu kansainvälinen auktoriteetti, YK, ja päätöksenteko on avointa ja julkista. Asevoimaa käytetään tarkoin rajattuun kohteeseen tarkoituksena suojella ihmishenkiä, aikaansaada oikeudenmukainen rauha ja turvata ihmisoikeudet. Interventioon liittyy suunnitelma sodan uhrien auttamisesta, taloudellisesta tuesta ja demokratian vakiinnuttamisesta takeina pysyvästä rauhasta.
==Raamattu ja asepalvelus==
Yhteiskunnan tehtävänä on säilyttää rauha ja ylläpitää kansalaistensa turvallisuutta. ”Älä tapa” (2. Moos. 20:13) käsky kieltää yksityistä ihmistä ottamasta oikeutta omiin käsiinsä. Yksilöt luopuvat oikeudestaan kostaa ja rangaista muodostaessaan yhteisön, jolloin lainsäädäntö ja tuomiovalta siirtyvät poliittiselle yhteisölle. Oikeuslaitos tuomitsee yksityisten ihmisten väliset ongelmat esivallan oikeudella. Ilman esivaltaa jokainen kostaisi kohtaamansa vääryyden itse mikä johtaisi verikoston kierteeseen ja anarkiaan. Yhteiskunnan tuomiovallan puuttuessa monet Raamatun aikaiset kulttuurit tuhoutuivat alituiseen verikoston kierteeseen.
Rivi 58 ⟶ 56:
Vihamiehen rakastaminen ja siunaaminen on edelleenkin paras tapa ehkäistä vihollisuuksia. Vääryyttä kohdatessaan kristityn on osoitettava rakkautta, pitkämielisyyttä ja pyrittävä hieromaan sovintoa. Synnin turmelemassa maailmassa rakastaminen ei aina riitä sulattamaan vihamiehen sydäntä. Tällöinkään kristityn ei tule antautua kostonkierteeseen. Yhteiskunnan tehtävänä on tuomita vääryys ja ylläpitää sisäistä ja ulkoista turvallisuutta. (Room 13:1) Myös taistelutilanteessa rakkauden osoittaminen, siviilien suojelu ja vihollissotilaiden kunnioitus edistää rauhaa enemmän kuin kostonhimoinen tuhoaminen. Johannes Kastaja kertoo sotilaille sodan oikeussäännöistä:
===Raamattu ja sotilasvala ===
Suomalaisessa yhteiskunnassa vannotaan tuomarinvala, virkavala, lääkärinvala, kadettilupaus, sotilasvala, oikeudessa todistajanvala ja avioon astuessa aviovala. Avioliitto on vala Jumalan edessä (Snl 2:17, Srn 5:3-4). Valan tunnusmerkit ovat luja päätös ja omantunnon sekä kunnian sitominen sanallisesti annettavaan lupaukseen Jumalan edessä. Valan ja vakuutuksen ero on se, että vakuutuksessa ei pyydetä Jumalan siunausta vakuutuksen täyttämiseen.
Vanhassa Testamentissa valan vannominen Jumalalle oli yleistä. Jumala vaatii valaa tietyissä tilanteissa (2 Moos 22:11).
Uuden Testamentissa valaan suhtaudutaan kielteisesti, koska juutalaiset käyttivät valan vannomista arkikielessä. Vala menetti merkityksensä kun Jumala vedettiin joutavanpäiväisten asioiden takuumieheksi. Apostoli Paavalin kielenkäytöstäkin löytyy samoja piirteitä: (2 Kor 1:23) ja (Gal 1:19). Raamattu ei kerro että Paavali olisi tehnyt tavatonta rikosta retorisesti voimakkaalla kielenkäytöllään, eikä kovista tuomioistaan tunnettu Vanhan Testamentti aseta ankaraa tuomiota turhia valoja vannoville juutalaisille.
Sotilasvala on asiaan kuuluvalla hartaudella ja päättäväisyydellä Jumalan edessä annettu lupaus, jonka vannominen ei ole kristillisen uskon vastaista. Vannomalla valan kristitty luopuu omankädenoikeudesta ja suostuu esivallan alaisuuteen (Room 13:1-13). Sotilasvala tehdään kaikkivaltiaan ja kaikkitietävän Jumalan edessä. Valassa ei vannota Jumalan nimeen, vaan vannominen tapahtuu kunnian ja omantunnon kautta.
==Uskonnot ja sota==▼
Kaikista maailmanuskonnoista löytyy väkivaltaa synnyttäviä niin suvaitsevaisuutta ja rauhaa rakentavia piirteitä. Uskonnot ovat olleet suhteellisen harvoin perimmäisenä sodan syynä. Valitettavan usein ne kuitenkin on vedetty mukaan verhoamaan valtapoliittisia syitä. Viime vuosien aikana buddhalaiset ja kristityt ovat taistelleet keskenään Burmassa ja Bangladeshissa, juutalaiset ja arabit Israelissa ja Palestiinassa, muslimit ja katoliset Filippiineillä, ortodoksit ja muslimit Kosovossa, hindut ja muslimit Intiassa ja Sri Lankassa. ▼
Uskonnollinen terrorismi pyrkii hakemaan toimilleen oikeutusta uskonnosta, mutta terrorismi ei ole olennainen osa mitään valtauskontoa. Terrorismin taustalla on valtauskonnosta erottautuvan fanatismiin mieltyneen eliitin masinoima poliittisuskonnollinen propaganda. Eliitti on useimmiten hyvätuloinen ja poliittisesti valveutunut, eikä itse suorita terrori-iskuja. Terroristit ovat keskivertoa paremmin kouluttautuneita nuoria, jotka sosiaalistaloudellisen tilanteen turhauttamina omaksuvat uskonnollisen fanatismin helposti. Terroristinuorilla on usein länsimaisen elintason kaipuu, ja tietoisuus siitä, että elintaso on mahdotonta saavuttaa maan sekasortoisessa tilanteessa. Median tuottamat uutiskuvat kotimaan tilanteesta ja lähiomaisten menehtyminen konfliktin keskellä lisäävät katkeruutta ja altistumista eliitin propagandalle. Eliitin saarnaama fanaattinen uskontulkinta antaa tilanteelle selityksen ja ratkaisun. Itsemurhaisku on katkeran kostonhalun synnyttämä, mutta samalla yhteisön arvostama kunniallinen vaihtoehto epätoivoiselle itsemurhalle. Kaikista maailman uskonnoista löytyy aineksia terrorismia tukevalla propagandalle.▼
===Kirkko ja sota===
Rivi 76 ⟶ 80:
Yksittäiset hengelliset johtajat ovat kautta historian toimineet rauhan puolesta. Toisessa maailmansodassa Saksan siviilikohteita vastaan suunnattujen aluepommitusten voimakkain vastustaja oli englantilainen piispa George Bell. Hän vastusti Englannin parlamentissa komentaja Sir Arthur Harrisin suunnitelmia pyyhkäistä saksalaiset kaupungit maailman kartalta huolimatta siviiliuhreista. Pommituksissa kuoli arviolta 450 000–600 000 ihmistä, joista useimmat olivat siviilejä.
▲==Uskonnot ja sota==
▲Kaikista maailmanuskonnoista löytyy väkivaltaa synnyttäviä niin suvaitsevaisuutta ja rauhaa rakentavia piirteitä. Uskonnot ovat olleet suhteellisen harvoin perimmäisenä sodan syynä. Valitettavan usein ne kuitenkin on vedetty mukaan verhoamaan valtapoliittisia syitä. Viime vuosien aikana buddhalaiset ja kristityt ovat taistelleet keskenään Burmassa ja Bangladeshissa, juutalaiset ja arabit Israelissa ja Palestiinassa, muslimit ja katoliset Filippiineillä, ortodoksit ja muslimit Kosovossa, hindut ja muslimit Intiassa ja Sri Lankassa.
▲Uskonnollinen terrorismi pyrkii hakemaan toimilleen oikeutusta uskonnosta, mutta terrorismi ei ole olennainen osa mitään valtauskontoa. Terrorismin taustalla on valtauskonnosta erottautuvan fanatismiin mieltyneen eliitin masinoima poliittisuskonnollinen propaganda. Eliitti on useimmiten hyvätuloinen ja poliittisesti valveutunut, eikä itse suorita terrori-iskuja. Terroristit ovat keskivertoa paremmin kouluttautuneita nuoria, jotka sosiaalistaloudellisen tilanteen turhauttamina omaksuvat uskonnollisen fanatismin helposti. Terroristinuorilla on usein länsimaisen elintason kaipuu, ja tietoisuus siitä, että elintaso on mahdotonta saavuttaa maan sekasortoisessa tilanteessa. Median tuottamat uutiskuvat kotimaan tilanteesta ja lähiomaisten menehtyminen konfliktin keskellä lisäävät katkeruutta ja altistumista eliitin propagandalle. Eliitin saarnaama fanaattinen uskontulkinta antaa tilanteelle selityksen ja ratkaisun. Itsemurhaisku on katkeran kostonhalun synnyttämä, mutta samalla yhteisön arvostama kunniallinen vaihtoehto epätoivoiselle itsemurhalle. Kaikista maailman uskonnoista löytyy aineksia terrorismia tukevalla propagandalle.
==Lisää aiheesta==
| |||