Ero sivun ”Theresienstadt” versioiden välillä
[arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa |
Ei muokkausyhteenvetoa |
||
Rivi 17:
Lerin hallinta siirtyi saksalaisilta Punaiselle ristille [[3. toukokuuta]] [[1945]]. Viisi päivää myöhemmin Theresienstadtin vapauttivat [[Neuvostoliitto|neuvostojoukot]].
Theresienstadt suunniteltiin aluksi etuoikeutettujen [[saksa]]laisten, tšekkoslovakialaisten ja [[itävalta]]laisten juutalaisten säilytyspaikaksi. Sinne siirrettiin paljon iäkkäämpiä ja arvostetuissa viroissa toimivia juutalaisia, ja leiri tuli tunnetuksi rikkaasta kulttuurielämästään. Leirin asukkaissa oli taiteilijoita, kirjailijoita, tutkijoita, diplomaatteja ja muusikkoja.
Leirin lapsille järjestettiin päivittäin kouluopetusta ja urheilutoimintaa. Yhteisössä ilmestyi oma lehti, ''[[Vedem]]''. Taiteilija ja opettaja [[Friedl Dicker-Brandeis]] piti lapsille piirustustunteja, joilla syntyi yli neljä tuhatta piirustusta. Dicker-Brandeis säilytti piirroksia kahdessa matkalaukussa ennen kuin hänet lähetettiin Auschwitziin. Kokoelma pelastui ja löydettiin vuosikymmen myöhemmin. Useimmat näistä piirustuksista ovat nyt nähtävillä [[Praha]]n Juutalaisessa museossa. Leirin noin 15 000 lapsesta selvisi vain noin 1 100 (joidenkin arvioiden mukaan ainoastaan 150).
<!--The conditions in Theresienstadt were extremely hard. In a space previously inhabited by 7,000 Czechs, now over 50,000 Jews were gathered. Food was scarce and in 1942 almost 16,000 people died, including Esther Adolphine (a sibling of [[Sigmund Freud]]) who died on [[September 29]], [[1942]]; [[Friedrich Münzer]] (a German classicist), who died on [[October 20]], 1942; and two siblings of American politician [[John Kerry]]'s grandmother.
Some 500 Jews from [[Denmark]] were sent to Theresienstadt in [[1943]]. These were Jews who had not escaped to [[Sweden]] before the arrival of the Nazis. The arrival of the Danes is of great significance as the Danes insisted on the Red Cross having access to the ghetto. This was a rare move, given that most European governments did not insist on their fellow Jewish citizens being treated according to some fundamental principles.
|