Ero sivun ”Panssarintorjuntakivääri” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa |
Ei muokkausyhteenvetoa |
||
Rivi 1:
[[Kuva:L39.jpg|thumb|250px|Aimo Lahden vuonna 1939 kehittämä panssarintorjuntakivääri.]]
'''Panssarintorjuntakivääri''' on [[kaliiperi|suurikaliiperinen]] kivääri, jonka ammukset läpäisevät panssariterästä. Ase oli tarkoitettu ensisijaisesti [[panssarintorjunta]]an, mutta [[panssarivaunu]]jen nopea kehitys [[toinen maailmansota|toisen maailmansodan]] kynnyksellä ja sen alettua teki siitä pian vanhentuneen. Vaunujen panssarointi oli jo sodan alussa niin paksua, ettei pst-kiväärin ammus yksinkertaisesti läpäissyt sitä. Miesvoimin kuljetettavissa panssarintorjunta-aseissa siirryttiin hyvin pian [[sinko]]aseisiin, joista kenties kuuluisimpia olivat amerikkalainen [[bazooka]] ja saksalainen [[panssarikauhu]] sekä [[panssarinyrkki]].
==Ensimmäinen maailmansota==
Ensimmäiset panssarivaunut jotka ilmestyivät maailmansodan taistelunäyttämölle olivat lähes immuuneja jalkaväen kivääritulelle. Myös panssariautot kykenivät liikkumaan suhteellisen huolettomasti, mutta sellaista tavallinen rivimies harvoin edes kohtasi. Ainostaan tykistön tuli kykeni rajoittamaan vihollisen panssareiden käyttöä mutta jalkaväkimies oli auttamatta alakynnessä niiden rinnalla. Ensimmäisiä yrityksiä panssarintorjunnassa saksalaisilla olivat [[patruuna|erikoispatruunat]], joissa [[luoti (ase)|luoti]] oli asetettu hylsyyn nurinpäin ja ruutimäärää oli lisätty. Tämän kaltaiset luodit osuivat panssariin perä edellä eivätkä hajonneet kuten normaalisti, vaan saattoivat jopa läpäistä panssarin.
Seuraava kehitysvaihe olivat panssariluodit (SmK Kurz 7,92 mm), joita pystyi ampumaan tavallisella kiväärillä. Siinä oli suurempi ruutimäärä ja terässydäminen luoti. Sen mahdollisuus läpäistä kohtisuoraan 8 mm panssariterästä oli noin 30 prosenttia. Patruunoiden valmistaminen oli huomattavan kallista joten niiden käyttö rajattiin valio- ja tarkka-ampujien käyttöön. Tavallinen rivimies sai tyytyä käänteisellä luodilla varustettuihin patruunoihin jotka olivat tehottomampia ja edellyttivät silloinkin lyhyttä ampuma-etäisyyttä. Molempin tyyppien haittapuolina oli että ne vaurioittivat ampumiseen käytettäviä kivääreitä. Patruunoiden aiheuttamat vauriot saattoivat haavoittaa tai jopa tappaa kiväärillä ampuvan. Näistä syistä nämä erikoispatruunat eivät olleet miesten suosiossa. Tästä huolimatta ne olivat jalkaväkimiehelle ainoa keino yrittää pysäyttää vihollisen panssarivaunu.
==Toinen maailmansota==
Toisen maailmansodan alussa useimmilla valtioilla oli suurikaliiperisia, suurella lähtönopeudella ammuksen matkaan ampuvia panssarintorjuntakiväärejä käytössään. Nämä olivat käyttökelpoisia sodan alkaessa vanhempiin panssarivaunutyyppeihin nähden. Uudemmissa malleissa panssareiden tultua paksummiksi, tulivat panssarintorjuntakiväärit hyödyttömiksi. Joitakin 20 mm aseita yhä käytettiin, mutta pian panssarintorjuntaan tarvittiin huomattavasti tehokkaampia välineitä. Singoissa panssarin läpäisyyn käytettävä ammus saa liike-energiansa raketista. Joitakin panssarintorjuntakivääreitä jäi silti käyttöön, kuten suomalainen [[Lahti L-39]] jolla suoritettiin bunkkereiden, ajoneuvojen ja jopa lentokoneiden tuhoamista. Asetta käytettiin myös vihollisen häirintään. Neuvostoliittolaisia [[PTRS|PTRS-41]] ja [[PTRD]]:tä käytettiin vielä [[Korean sota|Korean sodan]] aikana Pohjois-Korean ja Kiinan armeijoissa.
[[Luokka:Panssarintorjuntakiväärit|*]]
| |||