Ero sivun ”Eliömaantiede” versioiden välillä

[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
TXiKiBoT (keskustelu | muokkaukset)
Ei muokkausyhteenvetoa
Rivi 1:
[[Image:Wallace03.jpg|thumb|300px|right|Maailmankartta Alfred Russel Wallacen teoksesta ''The Geographical Distribution of Animals''. Kuvassa näkyy Wallacen kuusi [[Eläinmaantieteellinen alue|eläinmaantieteellistä aluetta]].]]
'''Eliömaantiede''' eli '''biogeografia''' tutkii [[laji]]en [[Maantiede|maantieteellistä]] levinneisyyttä. Lajien levinneisyyteen vaikuttavia tekijöitä ovat muun muassa [[lajiutuminen]], [[Sukupuutto|sukupuutot]], [[mannerliikunnot]], [[Jäätikkö|jäätiköityminen]] (sekä siihen liittyvät muutokset esimerkiksi [[Merenpinnan taso|merenpinnan tasossa]] ja jokien reiteissä) sekä tarkasteltavan lajin ominaisuudet, kuten elinympäristövaatimukset ja ravinnon[[dispersaali]]kyky eli lajin kyky levittäytyä uusille saatavuusalueille.
 
[[Alfred Russel Wallace]]a on kutsuttu "eliömaantieteen isäksi"<ref>http://www.wku.edu/~smithch/wallace/chsarwin.htm</ref>, sillä hän teki tärkeitä tutkimuksia lajien levinneisyydestä. Muita merkittäviä henkilöitä eliömaantieteen historiassa ovat muun muassa [[Robert MacArthur]] ja [[Edward O. Wilson]], joiden vuonna 1967 julkaistu ''The Theory of Island Biogeography'' -kirja loi pohjan saarten lajiston tutkimukselle.